Onni ränttää

Tässä jaksossa Onni ränttää tietoisuuden lisäämisestä ja kyseenalaistaa ajatuksen, että yhteiskunnalliset ongelmat ratkeaisivat yksinkertaisesti kertomalla ihmisille lisää faktoja. Jakso lähtee liikkeelle epämukavasta väitteestä: tieto ei automaattisesti muutu toiminnaksi. Räntissä pureudutaan niin sanottuun informaation puutemalliin, joka ohjaa monia kampanjoita ja viestintästrategioita. Oletus on, että ihmiset toimisivat “oikein”, jos heillä olisi vain tarpeeksi tietoa. Todellisuudessa tietoisuuden ja toiminnan välissä on kuilu: ihmiset eivät ole puhtaasti rationaalisia toimijoita, ja hyväkin tieto voi jäädä täysin vaille vaikutusta. Jakso nostaa esiin myös sen, että tietoisuuden lisääminen voi kääntyä itseään vastaan. Kampanjat voivat aktivoida vastareaktioita, vahvistaa vastustavia ryhmiä, tavoittaa täysin väärän yleisön tai antaa haitallisia vihjeitä niille, jotka osaavat hyödyntää niitä. Lastensuojelun näkökulmasta jakso pysähtyy erityisesti siihen, miten tietoisuutta yritetään usein lisätä äärimmäisten tapausten ja tragedioiden kautta. Tällainen viestintä voi vahvistaa stigmaa ja kielteisiä mielikuvia asiakkaista, samalla kun nyanssit, arki ja myönteiset kehityskulut jäävät näkymättömiin. Lopuksi räntti kääntyy kohti vaihtoehtoja. Mitä jos viestinnässä mitattaisiinkin näkyvyyden sijaan todellista toimintaa? Mitä jos viestintä kohdennettaisiin tarkasti eikä “kaikille”? Jakso haastaa myös fokusta sirpaloivan teemapäivä-ajattelun ja kysyy, pitäisikö tietoisuuden lisäämisen sijaan rakentaa laajempaa solidaarisuutta ja yhteistä vaikuttamista. Tässä jaksossa ei julisteta, että tieto olisi turhaa. Sen sijaan väitetään suoraan: tietoisuuden lisääminen tietoisuuden vuoksi on usein resurssien hukkaamista, ja joskus jopa haitallista.Lisää aiheesta:Stop Raising Awareness Already: https://ssir.org/articles/entry/stop_raising_awareness_alreadyKuka tutkisi lastensuojelun kieltä, kuvitusta ja mielikuvia?: https://onniwestlund.fi/2021/06/21/kuka-tutkisi-lastensuojelun-kielta-kuvitusta-ja-mielikuvia/

Tässä jaksossa Onni ränttää lastensuojelututkimuksen tilasta ja tulevaisuudesta. Lastensuojelututkimusta tehdään Suomessa enemmän kuin koskaan, mutta määrän kasvu ei ole ratkaissut tutkimuksen syviä rakenteellisia ja rahoituksellisia ongelmia. Jakso kysyy, millaisella pohjalla lastensuojelun tietoperusta todellisuudessa lepää.Räntissä käydään läpi lastensuojelututkimuksen edellytysten pitkäaikaista laiminlyöntiä. Tutkimuksen rakenteiden ja rahoituksen vahvistamisesta on esitetty vetoomuksia jo 1980-luvun lopulta lähtien, mutta pysyviä parannuksia on saatu vähän.Jakso pureutuu myös tutkimusrahoituksen pirstaleisuuteen ja haavoittuvuuteen. Rahoitus on usein lyhytjänteistä ja hankemuotoista, mikä estää tiedon kumuloitumista ja pitkäkestoisten tutkimusohjelmien rakentamista. Lastensuojelututkimus on lisäksi vaarallisen riippuvainen yksittäisistä valtion rahoitusinstrumenteista, jotka ovat alttiita poliittisille päätöksille ja leikkauksille. Samalla tutkimus(rahoitus) on painottunut vahvasti sosiaalityöhön, mikä kaventaa kokonaiskuvaa lastensuojelusta ilmiönä.Lopuksi jakso käsittelee ehdotusta uudesta suunnasta: lastensuojelun tutkimussäätiön perustamisesta. Ajatuksena on siirtyä vetoomuksista konkreettisiin rakenteisiin ja luoda säätiö, joka keräisi laajaa pääomaa esimerkiksi yrityksiltä, järjestöiltä ja yksityishenkilöiltä. Tavoitteena olisi turvata lastensuojelututkimuksen riippumattomuus ja jatkuvuus tulevaisuudessaLastensuojelututkimuksen loistava tulevaisuus ei synny itsestään, vaan vaatii rohkeutta, yhteistä sitoutumista ja uudenlaista tapaa rakentaa tutkimuksen rakenteet vuosikymmeniksi eteenpäin.Aiheeseen liittyvää:Lastensuojelututkimuksen loistava tulevaisuus: https://onniwestlund.fi/2025/03/10/lastensuojelututkimuksen-loistava-tulevaisuus-2/Lastensuojelusta tietäminen on moraalinen velvoite: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201310216783Lastensuojelun tieto ja tutkimus: Asiantuntijoiden näkökulma: https://doi.org/10.57049/nts.336

Tässä jaksossa Onni ränttää lastensuojelun markkinoistumisesta ja siitä, miten nopeasti ja pitkälti hallitsemattomasti lastensuojelun sijaishuolto on Suomessa muuttunut markkinaehtoiseksi toiminnaksi. Muutos on ollut niin nopea, että sen seurauksia on ehditty pohtia huomattavasti vähemmän kuin sen mittakaava edellyttäisi.Jakso pureutuu periaatteelliseen ristiriitaan, joka syntyy, kun lastensuojelua tuotetaan osakeyhtiölogiikalla. Yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa, kun taas lastensuojelun perimmäinen tavoite on turvata lapsen kasvu ja mieluiten tehdä itsensä tarpeettomaksi. On epärehellistä ja laiskaa väittää, etteikö tämä ristiriita olisi todellinen. Samalla jakso tekee näkyväksi sen, että lastensuojelun markkinoilla toimii hyvin erilaisia yrityksiä: monikansallisia, sijoittajien omistamia suuryrityksiä, suomalaisten toimijoiden omistamia voittoa tavoittelevia yrityksiä, pieniä yrityksiä sekä yhteiskunnallisia yrityksiä. Näillä toimijoilla on erilaisia tavoitteita, kannustimia ja toimintalogiikoita.Räntissä käydään läpi myös markkinoiden historiallista kehitystä. 1980-luvulla valtaosa sijaishuollosta oli julkista toimintaa, mutta muutamassa vuosikymmenessä asetelma on kääntynyt lähes päinvastaiseksi. Nyt markkina on jälleen murroksessa: hyvinvointialueet lisäävät omaa tuotantoaan, osa yksityisistä yrityksistä ajautuu talousvaikeuksiin ja konkursseihin, ja koko järjestelmä hakee uutta tasapainoa.Jakso nostaa esiin myös vähemmän puhutun ongelman, joka liittyy osaan yrityksistä: niiden toiminta ei tuota myönteisiä vaikutuksia yritysten ulkopuolelle. Yhteiseen lastensuojelun kehittämiseen osallistutaan vain vähän, jos se ei palvele suoraan liiketoimintaa. Yritykset eivät juuri osallistu tutkimuksen rahoittamiseen kuten terveydenhuollossa, ja kehittämistyön tulokset jäävät usein yritysten sisäisiksi hyödyiksi sen sijaan, että ne vahvistaisivat koko lastensuojelujärjestelmää.Aiheeseen liittyvää:Selvitys yksityisistä lastensuojelun yksiköistä: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-131-7Lastensuojelun 24/7-yksiköt : Palvelutuotannon moninaisuus ja haasteet: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-666-4Lastensuojelun sijaishuollon palvelutuotannon muutos 2018–2023 : Yksityistymisen ja markkinoistumisen trendien tarkastelu: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231211153183Lastensuojelun laitoshoidon markkinoistuminen lainsäädännössä ja viranomaisasiakirjoissa: https://doi.org/10.30668/janus.120061Lastensuojelun yksityistäminen on tehnyt toiminnasta epävakaata – ”Pitkään ajateltiin, että lapsilla ei pitäisi tehdä voittoa”: https://www.ku.fi/artikkeli/5173567-lastensuojelun-yksityistaminen-on-tehnyt-toiminnasta-epavakaata-pitkaan-ajateltiin-etta-lapsilla-ei-pitaisi-tehda-voittoa

Tässä jaksossa Onni ränttää lastensuojelun muutospyrkimyksistä tai oikeammin siitä, miksi lastensuojelua on Suomessa yritetty uudistaa kerta toisensa jälkeen, mutta lopputulos näyttää yllättävän usein samalta.Jakso käy läpi tiiviisti lastensuojelun muutospyrkimysten historiaa ja toistuvia kaavoja. Muutokset ovat harvoin syntyneet pitkäjänteisestä kehittämisestä, vaan reaktiivisesti inhimillisten tragedioiden ja niitä seuranneen julkisen paineen seurauksena. Elias Vehkalammen tapaus 1930-luvulla, Vilja Eerikan kuolema 2010-luvulla. Julkiset kriisit synnyttävät ehkä jotain uudistuksia, mutta myös kiirettä, syyllisten etsintää ja poliittista paniikkia.Räntissä tarkastellaan myös politiikan lyhytjänteisyyttä ja lastensuojelun uudistamisen somefikaatiota: miksi on helpompaa myydä pieniä, näkyviä korjauksia kuin sitoutua hallituskaudet ylittävään rakenteelliseen muutokseen. Miksi rahoitus ja kiinnostus katoavat samaa tahtia kuin otsikot? Ja miksi laajat selvitykset ja työryhmäraportit päätyvät niin usein pölyttymään?Jakso nostaa esiin myös lastensuojelun kokonaisnäkemyksen puutteen ja kentän pirstaleisuuden. Lastensuojelua kehitetään samanaikaisesti useissa paikoissa, usein ilman yhteistä tilannekuvaa tai tietoisuutta siitä, mitä muualla tehdään. Ministeriöt, viranomaiset, tutkimuslaitokset ja järjestöt edistävät omia tavoitteitaan, jolloin kokonaisuus hajoaa eri suuntiin. Jakso kysyy, miksi lastensuojelussa tyydytään toistuvasti nurkkien korjailuun, vaikka tarve olisi ymmärtää paremmin lastensuojelun kokonaistilannetta ja aidosti yhteiselle tekemiselle sen parantamiseksi.Aiheeseen liittyvää:Toimiva lastensuojelu : Selvitysryhmän loppuraportti: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3611-9Lastensuojelun sijaishuollon epäkohdat ja lasten kaltoinkohtelu 1937–1983: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3806-9Selvityshenkilön ehdotus lastensuojelun laatua parantavaksi tiekartaksi : Väliraportti: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3948-6Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmän loppuraportti: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-7164-6"Kiitos kun pidätte huolta, että asiat olisi minulla hyvin" : Kysy ja kuuntele -hankkeen loppuraportti: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-851-4”Köyhänkin lapsi on ihminen” : Huutolaislapsen tappo ja lastensuojelulain synty 1930-luvun: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022080552990Lastensuojelun uudistuksen tavoitteeksi hyvinvoiva lapsi ja nuori – kaikista lähtökohdista: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-086-6Lastensuojelun kokonaisuudistuksen valmistelu : Visiovaiheen raportti: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8469-1