Näkökulmaus

Otsikosta voisi päätellä, että tässä jaksossa puhutaan ikonisista urheilusanonnoista. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Tällä kertaa puhutaan ikonisista urheilijoista, urheilusuorituksista ja urheilun lieveilmiöistä.Kuka on maailmankaikkeuden ikonisin urheilija? Mikä tekee urheilusuorituksesta ikonisen? Muun muuassa näihin kysymyksiin Joonas ja Tuomo kertovat viralliset vastaukset. Lisäksi jaksossa paljastetaan tuotannollisia salaisuuksia ja pohditaan, onko Michael Jordanilla niin paljon rahaa, ettei kaikki edes mahdu yhdelle tilille.Jossain kohtaa keskustelua eksytään keskustelemaan hieman urheilijoiden vaatteista ja sekä elintavoista, mutta pääosin isäntämme pysyvät radalla lähtemättä kovalle laukalle. Huomasitteko? Kaksi urheiluviittausta yhteen lauseeseen. Heh, heh. Laatu on taattua Näkökulmausta ja faktojen tarkistaminen jääköön jälleen kuulijan vastuulle. Tuomo ja Joonas ottavat vastuun vain viihdyttämisestä, jos siitäkään.

Näkökulmauksen isännät ovat ainakin yhdestä asiasta melkein yhtä mieltä. Nimittäin siitä, että elokuva ei voi olla ikoninen, mutta elokuvassa voi olla vaikka mitä ikonista. Elokuvissa voi olla ikonisia kohtauksia, näyttelijöitä, musiikkia, hahmoja tai vaikka vaatetuksia. Tämän viikon jaksossa Tuomo ja Joonas keskustelevat niistä kaikista ja paljon muusta. Ainakin Chaplin, Kummisetä, Tarantino ja Brando tulee mainittua (tämä ei varmasti yllätä ketään, joka on kuunnellut minkä tahansa edellisen jakson Näkökulmausta). Mutta ei hätää, kyllä jaksossa mainitaan kaikkea muutakin ikonista. Joonas keksii, että monessa ikonisessa elokuvakohtauksessa mainitaan jonkun hahmon nimi ja lisäksi Joonas mainitsee erään ikonisen huudon, joka on tunnettu ympäri elokuvamaailman. Tuomo tuo keskusteluun ajatuksen siitä, miten monet ikonisiksi mielletyt elokuvarepliikit eivät edes ole elokuvista.Ehkä kaikkein ikonisinta tässä jaksossa on kuitenki se hetki, kun Joonas selittää suomeksi memeä, joka on alunperin englanniksi. Kuten usein, kun vitsejä käännetään, niin alkuperäinen ajatus saattaa mennä hieman ohi. Ja kuten usein, kun kuvia selitetään sanallisesti, selitys on semivaillinaista.Tästä huolimatta luvassa on hauska kohtaus ja vielä parempi jakso. Olkaa hyvät.

Keitä ovat suomalaiset ikonit? Keitä ovat suomalaisuuden ikonit? Onko niillä edes eroa? Jos sinun pitäisi miettiä, kuka suomalainen tunnetaan ympäri maailmaa, niin kuka tulee mieleen? Tai mikä asia suomalaisista tiedetään maailman joka kolkassa?Vaikka et tietäisi vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin, niin ei hätää. Näkökulmauksen isännät Joonas ja Tuomo kertovat ne tämän viikon jaksossa.Tällä viikolla suomalaisuutta, ikonisuutta, ikonisia suomalaisia ja varsinkin suomalaisuuden ikoneita mietitään niin monelta kantilta, että ei meinaa kantti kestää.

”Ollako vai eikö, siinä pulma.” Jos teatterin yhteydestä pitää sanoa jotain ikonista, niin se on varmasti tämä lause. Mikä siitä tekee ikonisen ja miksi juuri se lause tulee mieleen teatteria pohtiessa?Sitä ei moni tiedä ja harva arvaa. Eikä siihen tule vastausta tässäkään podcastissa. Sen sijaan mietitään kaikkea muuta ikonista teatterimaailmasta. Joonas ja Tuomo johdattelevat kuulijoita Shakespearen ja Turkan kaltaisten suurnimien kautta ikonisiin teatterisaleihin. Vaikka edellinen lause vaikuttaa siltä, että isännät tietävät teatterista enemmänkin, on syytä paljastaa ettei kumpikaan heistä ole käynyt yhdessäkään ikonisessa teatterissa. Molemmat ovat kuitenkin seisseet Moulin Rougen ulkopuolella, ehkä siitä saa puoli pistettä. Muutenkin jakson faktat perustuvat enemmän perstuntumaan, wikipediaan ja kuulopuheisiin. Siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) luvassa on taattua laatua Näkökulmausta.

Ansaitun tauon jälkeen on Näkökulmauksen isännillä uutta virtaa startata uusi kausi, joka on järjestyksessä jo kuudes kausi.Tuttuun tapaan kauden ensimmäisessä jaksossa annetaan hieman vihjeitä tulevasta kaudesta ja saatetaan kuulijoita uuden aiheen ääreen.Tällä kaudella Tuomo ja Joonas ovat päättäneet puhua ikoneista. Kauden alkaessa pääsiäisen aikaan aihe on kerrankin hyvin ajankohtainen. Toisaalta isännät eivät puhu kirkoissa tutuksi tulleista ikoneista, vaan oikeastaan kaikista muista ikoneista. Mikä tekee asiasta tai ihmisestä ikonin tai ikonisen? Eroaako ikoninen ihminen esimerkiksi legendaarisesta ihmisestä? Mitä yhteistä niillä on, mitä eroa? Voiko legenda olla paha? Entä ikoni?Mistä ihmeestä tälläinen aihe on tullut edes mieleen ja miten Tuomo ja Joonas ajattelevat pärjätä tästäkin kaudesta? Näihinkin kysymyksiin vastataan joko tässä jaksossa, tällä kaudella tai joskus myöhemmin.

Perinteisesti Näkökulmaus-podcastin tuotantokausien välissä Tuomolla ja Joonaksella on hieman aikaa levähtää. Niin tälläkin kertaa. Levähdystauolla on hyvä äänittää esimerkiksi sikarin mittainen tauko eli Special-jakso.Tällä kertaa podcast-isännät pohdiskelevat edellistä kautta, miettivät hieman tulevaa, ja keskustelevat muun muassa siitä, mitä eroa on podcastaajalla ja ihmisellä, joka juontaa podcastia. Näiden mielenkiintoisten aiheiden lisäksi Joonas kertoo muun muassa yllättäviä faktoja Mike Tysonin tatuoinneista. Koska kevät on monella ihmisellä jatko-opintojen miettimisen aikaa, niin Tuomo ja Joonas intoutuvat puhumaan hieman myös erikoisista opintosuuntauksista.Kaiken kaikkiaan molempien kuuntelijoiden lempipodacast-isännät keskustelevat kaikesta siitä, mistä he kuvittelevat, että isot pojat saattaisivat keskustella tupakkapaikalla.

Kauden viimeisessä jaksossa isännillä on tapana käsitellä politiikkaa, valtaa, äänestämistä, puolueita ja muita vastaavia aiheita.Vaikka Tuomo ja Joonas eivät muista yhtään esimerkkiä puolueiden tunnusmusiikeista, he kuitenkin keksivät monta esimerkkiä siitä, miten musiikkia ja politiikkaa on yhdistetty aikojen saatossa.Mieleen tulee niin politiikkaa sisältäviä räpidiräp-kappaleita kuin muusikoita, jotka tuovat julki omia poliittisia näkemyksiään tai ainakin niitä näkemyksiä, mitä he eivät edusta.Musiikilla voi myös osoittaa valtaa tai musiikista voidaan tehdä äänestyksiä. Yhtenä selvänä esimerkkinä on euroviisut (joihin ei muuten tässä jaksossa oteta kantaa ollenkaan). Koska tämän viikon jakson otsikossa puhutaan sodasta, ottavat isännät kantaa myös siihen, miten musiikkia on käytetty sodassa. Ja ei, Tuomo ja Joonas eivät puhu siitä, miten huonoja käännöskappaleita käytetään vihollisen kiduttamiseen.Jaksossa käsitellään keksittyjen ja todellisten ihmisten poliittisia näkemyksiä, joista isännillä ei ole mitään varmaa tietoa, joten käsiteltyjen aiheiden paikkansa pitävyyden tarkistamisen vastuu on kuulijalla. Oikeastaan Tuomo ja Joonas irtisanoutuvat varmuuden vuoksi kaikesta ja kaikista näkökulmista. He eivät ole puolesta eikä vastaan. Pikemminkin päinvastoin.

Tämän viikkoisessa jaksossa mietitään ruokailun ja musiikin yhdistäviä tekijöitä. Kuten jakson otsikostakin käy ilmi, Tuomo ja Joonas ovat keksineet hyvinkin omaperäisen tavan lähestyä aihetta. Kuulijat ovat varmasti tähän päivään mennessä oppineet, että jakson nimi ei välttämättä kerro mitään itse jaksosta. Näin ollen tätäkään jaksoa ei kannata dumata pelkän otsikon perusteella. Dumaus kannattaa tehdä vasta, kun on kuunnellut koko jakson. Näkökulmauksen isännät pohtivat muun muassa sitä, mitä musiikkia kannattaa kuunnella ruokaa tehdessä tai ruokaa syödessä. Oman osansa saavat myös ravintoloiden musiikkitarjonta, ja taitavatpa Joonas ja Tuomo aloittaa jakson pohtimalla, mikä ruoka sopii mihinkin musiikkigenreen. Tämän lisäksi mietitään eri muusikoiden lanseeramia diettejä ja ihmetellään, miksei muusikot ole tehneet reseptikirjoja.

Tällä viikolla Näkökulmauksen isännät vievät kuulijansa musiikkimatkalle. Matkalla kuunnellaan mitä erikoisempia artisteja (oikeasti aika peruskamaa). Toisin sanoen Joonas ja Tuomo keskustelevat siitä, mitkä laulut kertovat matkailusta, mitä musiikkia reissussa kuunnellaan ja mitkä ovat tarttuvimmat korvamadot, joilla matkustusta yritetään edistää. Lisäksi Joonas kertoo kivasta pelistä, jota voi pelata reissun päällä (oikeasti peli on ”Elämäni biisi” pienellä twistillä) ja Tuomo pohtii, voiko reissufiilikseen päästä kuuntelemalla matkakohteeseen sopivaa musiikkia. Melkein koko jakson kannattelee ajatus Joonaksen tekemä reissu Suomen pohjoisosista Jyväskylään saakka. Sillä reissulla kuunneltiin musiikkia ja tehtiin uusia tuttavuuksia.

Kun Näkökulmauksen isännät puhuvat musiikista kirjojen kautta, he eivät todellakaan puhu nuottivihkosista. Sen sijaan tämän kertaisessa jaksossa Joonas ja Tuomo ottavat käsittelyyn muusikoiden elämäkertoja. Osa elämäkerroista on muusikoiden itsensä kirjoittamia, osa muiden kirjoittamia, osa sellaisia joita Tuomo ja Joonas ovat oikeasti lukeneet, osa taas sellaisia, mitä he eivät ole lukeneet. Näiden kaikkien lisäksi mainitaan kirjoja, jotka eivät edes kerro muusikoista tai musiikista. Lopulta päädytään myös miettimään mitä eriskummallisinta autoseuruetta ja pohditaan, ovatko Sibelius ja Loiri eläneet samaan aikaan.

Tällä viikolla Joonas ja Tuomo keskustelevat siitä, mikä on tärkeintä musiikissa eli siitä, miltä se näyttää.Fakta ja fiktio sekoittuvat sopivissa määrin, kun keskustelu vaihtelee luontevasti hipidihopparien lökäpöksyistä Topi Sorsakosken stetsoniin ja punkkareiden keskisormista Slashin silinteriin unohtamatta tietenkään beatles-tukkaa ja Marlon Brandon ikonista t-paitaa. Se, miten Brando liittyy musiikkiin, jää täysin arvoitukseksi, mutta se ei menoa haittaa. Juttelun aiheena on myös Chaplin, mutta ei kuitenkaan hänen musiikillisten saavutusten ansiosta, vaan tietenkin ulkonäön takia.Kaiken kaikkiaan jälleen jakso, joka kuulostaa - ja varsinkin näyttää - erittäin hyvältä.

Tällä kertaa keskustellaan musiikista musiikin keinoin. Ennen kun liikaa säikähdätte, niin todettakoon, etteivät isännät soita mitään soittimia tämän kertaisessa lähetyksessä.Sen sijaan Tuomo ja Joonas keskittyvät pohtimaan sitä, minkälaista tunnetta milläkin soittimella kerrotaan. Joistain tunteista he ovat keskenään eri mieltä, mutta molemmat kuitenkin oikeaa mieltä.Jakson loppupuolella mietitään myös kaikkien aikojen parhaita covereita ja sitä, mitä kaikkia bändejä, biisejä tai esiintyjiä mainitaan eri lauluissa.Kaiken kaikkiaan jälleen kerran kuuntelemisen arvoinen jakso.

Kun yhdistää musiikin ja sisustamisen, tulee varmastikin mieleen bändijulisteet. Tässä jaksossa niistä ei puhuta ollenkaan.Sen sijaan puhutaan aiheesta, josta Joonaksella ja Tuomolla ei ole minkään näköistä ymmärrystä. Onneksi ymmärrystä ei tarvita, kun on oikeita mielipiteitä.Isännät ottavat kantaa siihen, miten sisustuksessa (tai arkkitehtuurissa) huomioidaan äänentoisto - ja varsinkin sen toimivuus. Juttua riittää musiikkisaleista keikkapaikkoihin ja Vesa-Matti Loirista Guns n Rosesiin, kun Tuomo ja Joonas miettivät parhaita keikkoja, vaikka tehtävän antona oli keskustella parhaimman kuuloisista keikoista.Mainitaanpa jaksossa myös ystäviä ja vihamiehiä. Tai jos ei ihan vihamiehiä, niin ainakin naapurisopua häiritsevät teinioletetut.Kuten musiikki, myös Näkökulmaus on parasta kuunneltuna. Olkaa hyvät.

Joku Tuomon tuntema muusikko on tokaissut, että musiikki pelasti hänet urheilulta. Jos guuglettaa kyseisen fraasin, niin huomaa, ettei tämä muusikkotuttu ole ilmausta keksinyt, vaan se on melko yleisesti tunnettu sanonta.Koska tämän viikkoisen jakson aiheena on musiikki ja urheilu, niin isännät eivät pyrikään keksimään ratkaisua siihen, miten musiikki pelastaa urheilulta. Sen sijaan Joonas ja Tuomo miettivät kaikkia mahdollisia tapoja, mikä yhdistää urheilun ja musiikin. Tällä kertaa käsittelyssä on sekä kappaleet, jotka soivat urheilutapahtumissa että ne kappaleet, joissa käsitellään urheilua. Lisäksi pohditaan urheilevia muusikoita tai ainakin musisoivia urheilijoita.

Kauden neljäs jakso käsittelee perinteisesti elokuvia, eikä tämäkään kausi ole poikkeus. Isännät joutuvat tekemään kovasti töitä, ettei musiikkikauden elokuva jakso ole sisällöltään täysin sama kuin elokuvakauden musiikkijakso. Kuulijat saavat tehdä omat päätelmät siitä, miten Joonas ja Tuomo edellä mainitussa tehtävässä onnistuvat, mutta virallinen ja ainut oikea vastaus on, että he onnistuivat.Vaikka Joonas ei voi puhua elokuvista mainitsematta edes jotain Kaurismäkeä ja Tuomon on lähes joka kerta Tarantino, niin tarkkasilmäisimmät kuulijat huomaavat, että Näkökulmauksen tekijöillä on myös muita aiheta käsiteltävänä elokuvista puhuttaessa.Tämän viikkoisessa jaksossa Tuomo kertoo mielipiteensä monesta musiikkiaiheisesta elokuvasta, jota hän ei ole nähnyt ja mainitsee myös muutaman, minkä on nähnyt (tai sitten hän on opetellut niiden tarinat uskottavasti imdb:stä tai wikipediasta). Joonas kertoo tarinan suomalaisesti basistista, joka on myös amatöörinäyttelijä ja joka on myös voittanut jonkun palkinnon jossain. Toki basistin rooli liittyy elokuvaan, jossa on olevinaan bändi, jolla on paljon keikkaa, mutta kukaan ei ole koskaan nähnyt bändiä livenä. Näin ollen jää hieman epäselväksi, onko kyseistä bändiä, elokuvaa, palkintoa tai basistia koskaan edes ollutkaan. Noh, kuuntelijat voivat halutessaan tarkistaa faktat vaikka internetistä tai jostain.Lopuksi (tai oikeastaan melko aluksi) Joonas ja Tuomo pohtivat, josko he tekisivät mykkäpodcastia. Kaiken kaikkiaan luvassa on taattua laatua Näkökulmausta alusta loppuun ja koko jakson verran.

Mikä laulu on suomalaisin. Miltä haisee suomalainen musiikki? Olen suomalainen. Vai olenko sittenkään.

Mitä tulee, kun yhdistää musiikin ja teatterin? a) musiitterib) teakkic) musikaalid) loistavaa kontsaa eli sisältöä eli mitä mahtavin Näkökulmaus podcastOikea vastaus on tietenkin c, mutta ei d:kään täysin väärin ole. Joten jos vastasit aivan tosissasi d, niin ei paljon tarvitse hävetä. Jos taas vastasi d siitä syystä, että haluat mielistellä Näkökulmauksen isäntiä, niin soosoo ja hyihyi. Jos taas vastasit a, niin sinulla on hyvät hoksottimet ja olet hupaisa. Olet siis todennäköisesti juuri tämän podcastin kohderyhmää, vaikkei tällä podcastilla varsinaista kohderyhmää olekaan. Jos vastasit b, niin harmi. Se oli täysin väärä vastaus eli niin sanottu tyhjä arpa.Tämän viikkoisessa jaksossa todellakin jutellaan musiikin ja teatterin yhdistämisestä, joka Joonaksen määritelmän mukaan on musikaali. Joonas on kuitenkin Näkökulmauksen isännistä se, joka on ihan oikeasti käynyt katselemassa musikaaleja (ainakin 2). Tuomo taas ei omien puheiden mukaan ole nähnyt yhtään musikaaliksi määriteltävää teatteriesitystä. Voi myös olla, ettei hän kehtaa myöntää nähneensä niitä tai sitten hän ei oikeasti muista nähneensä yhtään. Tietenkin sekin vaihtoehto on, ettei hän ole ymmärtänyt nähneensä musikaalin.Se, ettei Tuomo ole nähnyt yhtään musikaalia, ei kuitenkaan estä häntä kertomasta vahvoja (ja oikeita) mielipiteitä tästäkin aiheesta. Viikon jaksossa muun muassa opitaan, minkälaista englantia on vielä rallienglantiakin vaatimattomampi kielitaso (kyllä, tämä ihan oikeasti liittyy tämän kertaiseen aiheeseen). Tämän lisäksi Joonas kertoo, miten hän ohjaisi musikaalin ja vielä tarkemmin, mitä musiikkia siinä soisi. Kaiken kukkuraksi - tai oikeastaan aivan aluksi - käsitellään legendaarisia musikaaleja, joiden kautta päästään suhteellisen helposti juttelemaan ei niin legendaarisista musikaaleista ja jopa niistä musikaaleista, jotka olisi voinut jättää tekemättä.

Näkökulmauksen viides kausi alkaa än, yy, tee, Nyt!Viidennellä tuotantokaudella isännät Joonas ja Tuomo käsittelevät musiikkia enemmän kuin koskaan aiemmin. Tuttuun ja turvalliseen tapaan kauden aihetta käydään erilaisten teemojen kautta.Tämän kertainen jakso toimii introna, lämmittelynä, esimakuna, tai muuten vain ensimmäisenä jaksona tulevaan kauteen.Vaikka musiikki on kaikkien elämässä läsnä lähes koko ajan, joutuvat Tuomo ja Joonas pohtimaan toden teolla, tuliko tällä kertaa valittua liian iso aihe käsiteltäväksi. Miten muka musiikin voi yhdistää ruokaan, politiikkaan tai vaikka urheiluun? Onneksi jaksot, joissa niitä aiheita käsitellään, nauhoitetaan vasta myöhemmin, joten isännät ehtivät tehdä läksynsä ja opiskella aihetta kunnolla.Jakso sisältää hyvää huumoria (ainakin Tuomon ja Joonaksen mielestä), melkein paikkansa pitäviä faktoja sekä oikeita mielipiteitä. Kuuntele, nauti, nukahda, eläydy.

Tämän kertaisessa specialissa isännät keskustelevat - yllätys, yllätys - joulusta. Kuten otsikkokin kertoo, niin keskustelu käydään sikarin äärellä. Mutta toisin kuin otsikko kertoo, joulu kestää pidempään kuin vain sikarin verran.Tuomolla ja Joonaksella on elämässään sen verran jouluja takana, että niistä on kertynyt jonkun verran muisteltavaa. Kuulijoita säästääkseen he eivät kuitenkaan tyydy pelkästään muistelemaan omia lapsuuden joulujaan, vaan juttelevat paljon muustakin. Isännät ottavat kantaa joulun lumettomuuteen, kertovat mielipiteitään joululauluista sekä suunnittelevat täydellistä jouluelokuvaa. Kaiken kruunaa pohdinta siitä, kuinka tontut ovat hyvin aliarvostettua väkeä, ja pohdinta siitä, miten väärin se on, että tv-mainoksissa jokaisella mainostajalla on oma joulupukki.Joulu jakaa mielipiteitä, mutta Näkökulmauksen virallinen ja ainut oikea kanta jouluun on se, että Suomen Turun julistama joulurauha pitäisi olla voimassa ympäri maailman ja joka päivä!

Rakkaus ja valta

Tämän viikkoisessa jaksossa pohditaan ruoan ja rakkauden keskinäistä suhdetta. Varmasti kuulijoillakin tulee heti mieleen, että kun yhdistetään ruoka ja rakkaus, niin lopputulemana on treffit. Eikä mitkä tahansa treffit, vaan ensitreffit. Joonas ja Tuomo kertovatkin omat vinkkinsä siihen, mitä ensitreffeillä kannattaa syödä. He ottavat myös kantaa siihen, mitä ei todellakaan kannata syödä ensitreffeillä. Sen lisäksi isännät pohtivat, miten rakkautta ja ruokaa kuvataan lauluissa, elokuvissa ja kirjallisuudessa. Okei, kirjallisuudesta ei puhuta, mutta jotenkin se vain sopi edelliseen lauseeseen.Välillä keskustelu eksyy kaupan kassalle, Pariisin rottaongelmaan, Tuomon miesmakuun ja muun muuassa siihen että joku on mennyt naimisiin Eiffel-tornin kanssa. Pienten kiertoteiden kautta nämäkin saadaan liitettyä ruokaan ja rakkauteen. Jos haluaa tietää, minkälaisia kiertoteitä Näkökulmauksen keittiössä tällä kertaa kokkaillaan, pitää kuunnella tämän kertainen jakso.Ei lisättävää, ei poistettavaa.

Mikä on maailman romanttisin kaupunki?Onko se Pariisi, Venetsia, Kouvola vai kenties Jämsä?Tämän viikkoisessa jaksossa Joonas ja Tuomo pohtivat, miten rakkaus ja matkustaminen liittyy toisiinsa sekä sitä, minne rakkaan kanssa voisi matkustaa.Tämän lisäksi keskustellaan siitä, miten tietyt kaupungit brändäytyvät romanttisiksi kaupungeiksi ja kuka siitä lopulta päättää. Onko kyseessä matkailijoiden tekemä äänestys, kaupungin markkinointiosaston hyvä duuni vai kenties naapuripitäjän kiusa.Jaksossa kuullaan myös enemmän ja vähemmän tosia faktoja joistain kaupungeista ja isäntien matkoista.

Vaikka Tuomo ja Joonas väittävät lukeneensa paljon, kumpikaan heistä ei myönnä, että olisi lukenut rakkauskirjallisuutta.Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö he olisi lukeneet kirjoja, jotka käsittelevät rakkautta.Tämän viikkoisessa jaksossa keskustellaankin siitä, millä eri tavoin rakkautta käsitellään niissä kirjoissa, joita isäntämme ovat lukeneet.Tapansa mukaan Näkökulmaus kiertelee ja kaartelee sivureiteillä kuitenkin löytäen aina oikeille raiteille. Luvassa viihdettä, hauskuutta, oikeita mielipiteitä ja ehkä jotain faktaakin.

Tämän viikkoisessa jaksossa isännät puhuvat siitä, miten rakkaus näkyy vaatteissa tai pukeutumisessa. Kuulijat ajattelevat heti tietenkin alusvaatteita ja sen sellaista, mutta ei, Tuomo ja Joonas eivät puhu niistä.Sen sijaan he keskustelevat siitä, miten esimerkiksi ihastuminen, treffailu ja suhteen eteneminen saattavat kehittää pukeutumista.Koska ollaan Suomessa niin tietenkin puhutaan myös tuulipuvuista, jonka kautta päästään sauvakävelyyn ja sitten keskustelu onkin aivan sivuraiteilla.Onneksi oikeat raiteet kuitenkin löytyvät lopulta ja jakson loppupuolella saadaan myös Joonaksen parisuhdevinkki.

Rakkaudesta on kirjoitettu paljon lauluja. Ihan vain suomenkielisiä miettiessä tulee nopeasti mieleen:Laulu rakkaudelle, Kuka keksi Rakkauden, Rakkauden haudalla, Rakkauden ammattilainen, Minä rakastan sinua, Rakkaus on lumivalkoinen, Sinua sinua rakastan, Tahdon rakastella sinua (onko tää rakkauslaulu?), Vuosisadan rakkaustarina TAI ihan vain Rakkauslaulu.Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kun siihen lisätään vielä englanninkieliset (tai ne kielet, joita Näkökulmauksen isännät eivät osaa), saadaan hyvin monta näkökulmaa rakkauteen.Lauluissa ilmaistaan rakkauden väri, pohditaan rakkauden keksijää, kerrotaan rakkauden kestosta ja kohteista ja vaikka mitä muuta.Ihan kaikkia teemoja Tuomo ja Joonas eivät käy tämän viikkoisessa jaksossa, mutta paljastetaan sen verran, että isännät pohtivat sitä, että lauluissa luvataan paljon asioita rakkauden kohteille, mutta toteuttaako kukaan koskaan niitä lupauksia. Lisäks keskustellaan myös rokkareiden ikuisesta nuoruuden ihannoinnista ja monesta muusta musiikkia ja rakkautta melkein läheltä liippaavasta aiheesta.

Kuudennen jakson aiheena tuttuun tapaan sisustaminen ja arkkitehtuuri sekä kaikki, mikä voidaan jollain tapaa niihin rinnastaa.Miten ihmeessä rakkaus voidaan yhdistää sisustamiseen? Tarkemmin: miten ihmeessä Näkökulmauksen kaksikko voi yhdistää rakkauden sisustamiseen?Helposti!Vaikka jakson alussa tullaan niin sanotusti "vitsillä sisään ja sitten sovelletaan" -tyylillä, niin kyllä Tuomo ja Joonas saavat jopa omaksi yllätyksekseen harvinaisen johdonmukaisen jakson aikaan.Tämän viikkoisessa jaksossa muun muassa suunnitellaan sisustustauluja ja pohditaan sitä, miten asunnot rakennetaan järjellä (vaikka sitä ei ihan aina uskoisi), mutta sisustetaan tunteella (sitäkään ei ihan aina uskoisi). Lisäksi mukaan saadaan mahdutettua hieman urheiluhalleja, Aki Kaurismäkeä ja Maradonan patsas. Nyt saatat kysyä, miten ihmeessä ne liittyvät rakkauteen ja sisustamiseen. Se selviää kuuntelemalla jakso.

Rakkaus on suuri tunne. Urheilussa, jos jossakin, on mukana suuria tunteita - myös rakkautta. Rakkautta lajiin, joukkueeseen, urheilemiseen, pelikavereihin, lajitovereihin... Onpa joskus nähty rakkautta yli lajirajojen.Jääkiekkoilijoiden ja missien välisen rakkaus on ainakin Suomessa käsite, vaikka on joku missi löytänyt parinsa koripallovalmentajastakin, ja jokunen jääkiekkoilija on hairahtanut löytämään puolison missikisojen ulkopuolelta. Sen sijaan, että Tuomo ja Joonas keskittyisivät kokonaisen jakson ajan puhumaan vain jääkiekkoilijoiden ja missien suhteesta, he keskittyvät puhumaan siitä, miten JVG:n kappale nimeltä Faija käsittelee urheilua ja rakkautta. Tai oikeastaan eivät isännät siihen keskity, mutta se on jokin hyvin vaaleanpunainen lanka, joka kantaa läpi melkein koko jakson.Välillä jäädään muistelemaan omia nuoruuden urheilukokemuksia. Sitä miten vanhempien rakkaus lapsiaan kohtaan näkyy muun muassa siinä, miten tuetaan harrastuksissa. Ja varsinkin sitä, miten lapsena vanhempien toimintaa ei ymmärrä ollenkaan. Siinä ohessa otetaan myös kantaa vanhempiin, jotka elävät omia menetettyjä haaveitaan lastensa urheiluharrastusten kautta ja sitä, miten urheilutulosten seuraaminen Tulosruudusta periytyy isältä pojalle.Tänään käsitellään siis rakkautta ja urheilua hyvinkin monipuolisesti eli ei muuta kuin jakso kuunteluun, jotta tiedät mitä mieltä asioista oikeasti pitää olla!

Tämänkertaisessa jaksossa Joonas ja Tuomo pääsevät vihdoin keskustelemaan avoimesti aiheesta, joka käy tunteisiin!Ei siis keskustella toimintasankareista, länkkäreistä, koomikoista tai kummisedistä, vaan kaikkien aikojen parhaista rakkaustarinoista. Muistellaan sitä, kuinka Tuomo pikkupoikani itki nähdessään Titanicin tarinan Tikkurilan Bio Grandissa, ja sitä kuinka moneen Disney-prinsessaan Joonas on elämänsä aikana ihastunut. Tai niinhän kuulijat varmaan toivoisivat. Mutta ei. Vaikka Disneyn tarinat ja Titanicin mainitaan, ei keskiössä ole kaikkein perinteisemmät rakkaustarinat. Joonas johdattelee kuulijat (ja Tuomon) pohtimaan sitä, miten rakkautta kuvataan elokuvissa. Esimerkeistä löytyy yksinäisiä, petettyjä, jätettyjä, mutta myös ihanan parisuhteen löytäneitä.Lopuksi päästään ottamaan kantaa siihen, kuinka virheellisen kuvan monet elokuvat antavat rakkaudesta, ja mitä siitä pitäisi ajatella.

Vaikka suomalaiset ovat ehkä jollain tapaa nöyrää ja vaatimatonta kansaa, vaatimattomuus unohtuu, kun Suomi mainitaan jossain ulkomailla.Suomalaiset rakastavat, kun heistä puhutaan. Ja kun suomalainen menestyy, niin torilla tavataan.Tämän kertaisessa jaksossa puhutaan siitä, mitä Joonas ja Tuomo rakastavat suomalaisuudessa. Isännät keskustelevat myös siitä, miltä suomalaisuus heidän mielestään näyttää ulkomaalaisen silmin.Lisäksi tietenkin mietitään suomalaisuutta ylipäätään ja vähän rakkautta siinä sivussa.

Kun puhutaan teatterista, on vaikea olla mainitsematta William Shakespearea. Kun puhutaan hänen kirjoittamistaan rakkausnäytelmistä, tulee ainakin näkökulmauksen isännille mieleen ensimmäisenä Romeo ja Julia.Sen sijaan, että Tuomo tai Joonas lähtisivät arvioimaan näkemiään versioita tuosta tunnetusta näytelmästä (hehän eivät ole kumpikaan nähneet sitä koskaan teatterin lavalla esitettävän), he keskittyvät siihen, minkälaisen kuvan rakkaudesta kyseinen näytelmä antaa.Eivätkä he tyydy käsittelemään vain näytelmän rakkaudellisia teemoja, vaan kunnon kriitikkoina ja kaikesta jotain tietävinä Tuomo ja Joonas päätyvät pohtimaan sitä, kuinka Romeo ja Julia olivat erittäin nuoria eikä ihmekään, että he tekivät teinimäisiä ratkaisuja.Välillä puhutaan ihan aiheestakin, kun taas välillä tuttuun tapaan puhutaan aiheista, jotka ehkä jollain kaukaisella tavalla voisivat liittyä aiheeseen.

Rakkaus on aihe, josta kaikilla on varmasti jonkunlainen näkemys tai kokemus.Kuka keksi rakkauden? Mistä rakkaus alkoi? Voiko ihminen olla rakkauden ammattilainen? Onko rakkaus tunne, tekoja vai sana muiden joukossa? Mitä sanoa aiheesta, josta varmaankin kaikki on jo sanottu?Rakkauden nimissä on tehty paljon hyvää. Ja paljon pahaa. Rakkaudesta on kirjoitettu kirjoja ja runoja, tehty elokuvia ja taidetta ja voisi jopa väittää, että ilman rakkautta ei olisi mitään.Rakkaus tai sen puute ajaa ihmiset tekemään mitä ihmeellisimpä asioita, esimerkiksi aloittamaan podcastin. Se, onko Näkökulmauksessa kyse rakkaudesta vai sen puutteesta, selvinnee tämän kauden aikana.Ihmiset saattavat miettiä, mitä kaksi nuorta (tai ainakin nuorehkoa, no okei, nuorekasta) miestä jauhaa rakkaudesta. Jonkun mielestä rakkaudesta puhuminen on naisten hommaa, kun taas valveutuneimmat saattavat iloita, että miehetkin keskustelevat rakkaudesta. Näkökulmauksen isännät antavat sanoutuvat irti kaiken näköisestä spekuloinnista ja keskustelevat juuri siitä mistä haluavat - tällä kaudella rakkaudesta. Tuttuun tapaan kauden aikana lähestytään teemaa erilaisten alaotsikoiden kautta ja ensimmäinen jakso on ikään kuin intro tai esipuhe kaikkeen tulevaan.

Kolmas kausi on tullut siihen vaiheeseen, että sehän loppui jo viime viikolla. Ensi viikolla alkaa Näkökulmaus-podcastin neljäs tuotantokausi, mutta tähän väliin tulee special-jakso, joka kantaa teemaa ”Sikarin mittainen tauko”.Tämän kertainen special onkin erittäin special, sillä isännät nauhoittavat ensimmäistä kertaa etäyhteydellä.Vaikka yhteys on etänä, niin Joonas ja Tuomo ovat keskusteluissaan, sydämiltään ja sieluiltaan lähellä toisiaan.Jaksossa keskustellaan ainakin lahjakkuudesta, innostumisesta ja määrätietoisesta työskentelystä.Sivutaan jakson keskusteluissa myös elokuvia, sikareita ja vitsikkäitä huumorijuttuja.

Mitä elokuvat kertovat vallasta? Kenellä on valta? Onko se elokuvan tekijöillä vai onko se katsojilla? Onko elokuvilla ja vallalla mitään yhteistä? Jos on, niin mitä? Jos ei, niin miksi?Taiteessa on aina käsitelty aiheita laidasta laitaan ja näkökulmakin on vaihdellut puolelta toiselle.Joskus taiteella on luotu imartelevaa kuvaa todellisuudesta, joskus irvailevaa kuvaa, ja joskus taiteen tarkoituksena on irroittaa katselija/ kuuntelija/ kokija todellisuudesta. Joonas ja Tuomo käsittelevät tämän viikon jaksossa sitä, miten edellä mainitut esimerkit ja väitteet näkyy elokuvissa.Näkökulmauksen isännät juttelevat kahdesta eri diktaattori-elokuvasta, jatko-osista, elokuvien kaupallisuudesta ja tietenkin myös Kummisedästä ja Quentin Tarantinosta. Jatko-osat, Kummisetä ja Tarantino eivät pahemmin liity viikon aiheeseen, mutta kyllä ne hieman teennäisesti saadaan tähänkin jaksoon mahdutettua. Tai ei ehkä niinkään teennäisesti, mutta sen päättää kuulija.Lopullinen valta Näkökulmaus-podcastissa on siis kuulijoilla. Ei oikeasti, sillä kuulijoiden mielipiteet eivät kovastikaan vaikuta Joonaksen ja Tuomon kehittelemään sisältöön. Sen verran kuulijalla on kuitenkin valtaa, että voi päättää oman mielipiteensä käsitellyistä aiheista.

Kolmas kausi lähenee pikku hiljaa loppuaan. Mutta ei hätää, Näkökulmaus ei lopu eikä isäntien vitsit ole vähissä. Jos vitsit alkaisivatkin vähenemään, niin sitten he kierrättäisivät vanhoja juttujaan.Yhdennentoista jakson aiheena on ruoka ja syöminen. Vaikka elokuvien katselun yhteydessä usein mainitaan popcornit, niin niistä ei tässä jaksossa mainita sanaakaan. Eikä muuten jaksossa puhuta julkkiskokeista, kokkisodasta tai niistä noin miljoonasta ruokaohjelmasta, joita televisiossa on aikojen alusta asti pyörinyt. Nyt osa kuuntelijoista saattaa miettiä, miksi edellä mainituista ei puhuta. Tarkkasilmäisimmät tosifanit tietävät syyn, ja se on tietenkin se, että Näkökulmauksen kolmannella kaudella aihetta lähestytään elokuvien eikä sarjojen kautta.Niinpä tälläkin kertaa on löytynyt elokuva, jonka kautta aihetta lähestytään. Ketään ei varmaan yllätä, että Joonas on valinnut lähestymiskulmaksi Kaurismäen elokuvan, mutta joitain saattaa yllättää se, ettei kyseessä ole Aki Kaurismäen elokuva, vaan hänen melkein yhtä kuuluisan veljensä Mikan elokuva.Jakson punertavana lankana toimii siis elokuva nimeltä Mestari Cheng, joka muuten jäi Vesa-Matti Loirin viimeiseksi roolisuoritukseksi valkokankaalla. Vesa-Matti ei toki näytellyt elokuvan nimihahmoa kiinalaista kokkia Mestari Chengiä. Näkökulmaus veikkaa, ettei syynä ole Loirin kyky näytellä, vaan se ettei elokuvaa haluttu syytettävän kulttuurisesta omimisesta. Vitsi, vitsi. Syy oli varmaankin se, että Loiri sopi paremmin toiseen rooliin.Tästä päästäänkin (uskokaa tai älkää) siihen, että tämän viikkoisessa jaksossa pohditaan muun muassa sitä, onko ihminen korvaamaton.Jos et ymmärtänyt tästä kirjoituksesta mitään, niin ei hätää. Kuuntele jakso. Ei se kuuntelu välttämättä tätä tekstiä ymmärrettävämmäksi tee, mutta ainakin Näkökulmaus saa yhden kuuntelukerran lisää ja sinä saat viihdettä elämääsi.

Kolmas kausi on saatu jo täyteen kymppiin asti! Ja tämä jakso sattuu olemaan vielä täyden kympin jakso. Kuten kyllä kaikki aiemmat ja tulevatkin ovat. Näkökulmauksen isännät tekevät laatusisältöä aiheesta kuin aiheesta jaksosta toiseen, kaudesta toiseen, vuodesta toiseen sekä varsinkin mielipiteestä toiseen.Kymmenennen jakson aiheena tuttuun ja turvalliseen tyyliin matkustaminen. Elokuvat ovat siitä ihmeellisiä, että niiden avulla voi matkustaa paikasta toiseen liikkumatta itse minnekään. Eikä siinä vielä kaikki. Elokuvien avulla voimme tehdä myös aikamatkoja ja nähdä sekä menneestä että tulevasta asioita, joista emme osaa edes uneksia. Elokuvien kautta lähes kaikki on mahdollista. Elokuvissa sen sijaan kaikki on mahdollista. Niimpä tällä kertaa Joonas kertookin elokuvasta, jossa päähenkilön on mahdollista muokata omaa menneisyyttään ja elämäntarinaansa aina niin halutessaan. Tämä elokuva herättää isännät pohtimaan muun muassa sitä, mihin aikaan itse matkustaisivat, jos se olisi mahdollista, ja minkälaisia seurauksia aikamatkustelulla voi olla. Lisäksi tämän kertaisessa jaksossa pohditaan sitä, onko jonkun elokuvan maisemat olleet niin ihmeellisiä, että niihin on halunnut matkustaa. Kaiken kukkuraksi Joonas kertoo siitä, kuinka hän on käynyt Sisiliassa Kummisedän kuvausmiljöössä ja miten paikallinen mafia kohteli häntä, ja Tuomo kertoo, miten hänen tuttavapiirissään Da Vinci-koodi otettiin ehkä vähän liiankin tosissaan.Uskokaa tai älkää, mutta kaikki tämä ja paljon muuta saatiin mahdutettua alle puolen tunnin keskusteluun.

Näkökulmauksen isännät ovat keskustelleet aiemmin kirjoista tehdyistä elokuvista, kirjojen ja elokuvien yhteneväisyyksistä ja vaikka mistä, mikä risteää aihetta kirjat ja elokuvat. Voiko siis aiheeseen olla enää mitään uutta näkökulmaa? Kyllä voi!Tämän viikkoisessa jaksossa muun muassa pelataan arvausleikkiä, keskustellaan vanhoista kirjoituskoneista, taiteen ja hulluuden rajoista sekä siitä, miten elokuvan ohjaajalla voi samaan aikaan olla mahdollisuus tuottaa elinikäisiä traumoja ja toisaalta kyky välttää traumojen syntymistä.Lisäksi fiilistellään kuuntelijoita ja heiltä tullutta palautetta ja pohditaan sitä, onko Bart Simpson hullu ja tekeekö yksikään taiteilija työtään vain rakkaudesta lajiin vai onko motivaationa työskentelylle sittenkin maine ja mammona.Eikä siinä vielä kaikki! Joonas ja Tuomo kertovat, mitä yhteistä on Donald Trumpilla ja Aleksis Kivellä. Paljastetaan tässä, ettei yhteys löydy Helsingissä sijaitsevasta patsaasta, vaan ehkäpä Nurmijrveltä.Kuten edellä sanotusta voi varmasti päätellä, tämän jakson keskiössä on Stanley Kubrickin ohjaama elokuva Hohto, joka perustuu (vai perustuuko sittenkään) Stephen Kingin samannimiseen romaaniin.

Tunnettu fakta on, että Näkökulmausta äänitetään useimmiten puvut päällä. Sitä vähemmän on tietoa siitä, miten Tuomo ja Joonas pukeutuvat käydessään elokuvissa.Eikä siihen saada tietoa tälläkään kertaa, sillä tämän viikkoisessa jaksossa puhutaan siitä, miten elokuvien puvustus vaikuttaa elokuvan tunnelmaan.Vanhan sanonnan mukaan yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Mitä kertookaan roolihahmojen vaatetus esitettävän hahmon asemasta yhteiskunnasta, elokuvan tapahtumapaikasta tai vaikkapa ajasta, johon elokuva sijoittuu?Lisäksi keskustellaan muun muassa siitä, miksi supersankarit pukeutuvat kalsareihin ja mistä elokuvista Joonas ja Tuomo ovat mahdollisesti saaneet vaikutteita omaan pukeutumiseensa.Kaurismäkeä ei taideta tällä kertaa mainita, mutta ainakin Kummisetä, Chaplin ja Brando mainitaan.

Tämän viikkoisessa jaksossa Joonas ja Tuomo keskustelevat muun muassa siitä, tekeekö musiikki elokuvan vai elokuva musiikin. Isännät jakavat ajatuksiaan muusikoista ja bändeistä, joihin ovat tutustuneet nimenomaan sitä kautta, että niiden musiikkia on ollut joissain elokuvissa. Lisäksi Tuomo namedroppaa näyttelijäystävänsä nimen ja yrittää jälleen päteä sivistyssanoilla, joiden merkitystä ei ole etukäteen tarkistanut. Joonas kertoo arvostuksensa elokuvantekijöden tekemiä taiteellisia valintoja kohtaan, mutta myöntää myös, ettei ole nähnyt maailman kaikkia elokuvia, joten arvostus koskee lähtökohtaisesti vain niitä elokuvia, jotka hän on nähnyt. Kuten aiemmin on varmasti tullut selväksi elokuvista puhuttaessa Joonas ei voi olla mainitsematta Kaurismäkeä, kun taas Tuomon on tuotava esiin Tarantino tai Kummisetä joka kerta. Niin myös tällä kertaa. Kuitenkaan Kaurismäki, Tarantino ja Kummisetä eivät ole ainoat aiheet, joista puhutaan.Keskustellessaan päivän aiheesta isännät vitsailevat, kertovat kovia faktoja, oikeita mielipiteitä ja aivan muistin varassa olevia tarinoita. Joskus vuosiluvut, nimet ja  muut menevät enemmän kuin sekaisin. Kaikkea ei siis kannata uskoa pelkästään sen vuoksi, että se sanotaan vakuuttavasti.Jos joku asia ei kuulosta todelta, niin ehkä se kannattaa tarkastaa aivan itse. Mutta kuten Näkökulmauksen pitkäaikainen kuuntelija ja isäntien hyvä henkilökohtainen ystävä Tarzan on sanonut: "Viidakossa pätee viidakon lait, mutta viihteen tarkoitus on viihdyttää."

Juudas kavalsi Jeesuksen, mutta miten ihmeessä se liittyy tämän viikon aiheeseen?Se selviää vain kuuntelemalla jakso, jossa puhutaan muun muassa (sekä murhien että elokuvien) lavastamisesta, Cannesin filmifestivaalien seuraamisesta YouTubesta sekä Titanic-elokuvan tärkeimmästä sanomasta.Sanomattakin on selvää, että kyseisistä aiheista keskustellaan elokuvien pohjalta täysin tosissaan huumorilla.Lisäksi Tuomo kertoo, mitä mieltä hän on elokuvien erikoistehosteista, ja paljastaa, miten elokuvien jälkituotanto ihan oikeasti tehdään. Joonas kertoo, mitkä kaikki Harry Potter sekä Marvel elokuvat hän on nähnyt, ja sen minkä kotimaisen elokuvan tuotannossa hän on saanut nähdä asiallista kohtelua jokaista työntekijää kohtaan.Tämän jakson kuunneltuasi et voi koskaan katsoa elokuvia niin kuin olet aiemmin niitä tottunut katselemaan.

Mitä yhteistä on Eppu Normaalilla ja FC Venuksella?Kummastakaan ei keskustella tämän viikon jaksossa laisinkaan, paitsi FC Venus kyllä mainitaan. Ja toisaalta Eput laulavat "Must on tullu urheiluhullu" ja se liippaa hyvin läheltä tämän kerran aihetta. Eli oikeastaan FC Venuksella ja Eppu Normaalilla on paljonkin yhteistä.Joonas on katsonut dokumenttielokuvan jalkapallofanikulttuurista, joka taas Tuomon mielestä on mennyt aivan överiksi. Ei siis se, että Joonas on katsonut dokumentin, vaan fanikulttuuri, josta dokumentti kertoo.Tämän kertaisen jakson punertava lanka on siis keskustelu jalkapallofanikulttuurin ääripäästä. Vaikka et olisi kiinnostunut jalkapallosta, fanikulttuurista tai ääripäistä, niin jakso on silti kuuntelemisen arvoinen. Tuttuun tapaan Näkökulmauksen jaksolla on kyllä aihe, mutta keskustelu rönsyilee välillä ties missä ja välillä ei missään.

Tämän viikon jaksossa keskustellaan elokuvista elokuvien kautta. Mitä elokuvat kertovat elokuvista ja millaisia elokuvia elokuvissa katsotaan? Miksi ihmiset menevät elokuvissa elokuviin ja minkä takia elokuvissa katsottavia elokuvia näytetään usein melko vähän, kun taas elokuvissa elokuvia katsovia näytetään enemmän?Päästään myös juttelemaan muun muassa plagioinnista, kopioinnista ja varastamisesta sekä niiden eroista elokuvissa. Milloin on kyse laiskuudesta, milloin kunnian osoituksesta ja milloin mistäkin.Lopussa Joonas ja Tuomo kertovat oman eli Näkökulmauksen virallisen näkemyksen siitä, mitä he ajattelevat siitä, jos joku alkaisi kopioimaan Näkökulmausta.Jos tämä ei ole kaikkien aikojen paras Näkökulmaus podcast-jakso, niin ainakin viikon paras!

Kuten tarkkasilmäisimmät kuuntelijat ja todelliset fanit ovat varmasti huomanneet, Näkökulmaus etenee tietyn kaavan mukaan. Aiheita käsitellään joka kaudella samassa järjestyksessä, kun taas kauden teema vaihtelee. Toki jaksojen aiheet sekä kauden teemat ovat välillä toooodellla isoja pääotsikoita, ja punaista lankaa saa joskus etsiä kissojen, koirien, aasien ja ties kenen avustuksella.Joka tapauksessa jokaisen kauden kolmannessa jaksossa käsitellään suomen kieltä ja suomalaisuutta. Kolmannella kaudella käsitellään aiheita elokuvien kautta. Mikäs sen suomalaisempi elokuva kuin FC Venus - eikun siis Tuntematon sotilas. Tuntematon sotilas (joku niistä versioista, mutta ainakin ensimmäinen ja ehkä jopa viimeisin) on sellainen elokuva, joka jokaisen suomalaisen on katsottava jokaisena itsenäisyyspäivänä. Tai ainakin kerran elämässä. Näkökulmauksen isännät eivät ole varmoja, kuuluuko Tuntematon sotilas niihin aiheisiin, jotka on tunnettava ihmisen hakiessa Suomen kansalaisuutta, mutta ainakin sen pitäisi kuulua. Kovimmat suomalaiset ovat toki myös lukeneet kirjan (toisin kuin Tuomo tai Joonas), mutta nykyisenä pikavideoaikana ei voi vaatia, että ihmiset edes osaavat lukea, mutta suomalaista sisua on vaadittava kokonaisen elokuvan verran.Mutta sitten aiheeseen. Kuvaako Tuntematon sotilas suomalaista sisua vai onko suomalainen sisu peräisin Tuntemattomasta sotilaasta? Siinä pulma, johon edes Näkökulmauksen isännät eivät löydä selvää vastausta. Joka tapauksessa tämän viikon jakso on jälleen sellainen, jota ei voi missata, jos haluaa elää aallon harjalla ja tietää, mistä työpaikan kahvipöydissä tulevalla viikko Juhla Mokka menee väärään kurkkuun. Jos sinun työpaikalla Näkökulmaus ei vielä ole viikon puhutuin aihe, niin tee sinä asiaan korjaus ja kerro töistä tutuille ihmisille, mitä heidän kannattaa viikottain kuunnella.Vaikka tällä viikolla puhutaankin sodasta, niin Näkökulmauksen Tuomo ja Joonas haluavat toivottaa kaikille (oikeasti kaikille eikä vain kuuntelijoille) rauhaa ja rakkautta. Sodassa ei ole voittajia ja maailma on paljon parempi paikka kaikille elää, kun lopetetaan sodat ja keskitytään rakentamaan ystävyyssuhteita kaikkien kanssa.

Kuten jakson nimestäkin voi päätellä, tällä viikolla mietitään, kuka on Suomen hauskin mies. Tai sitten ei.Jaksossa käsitellään oikeastaan teatteritaidetta elokuvan "Suomen hauskin mies" kautta. Fiksun isännän tapaan Joonas tuo elokuvasta esiin näkökulmia siitä, miten teatterissa on joskus kirjaimellisesti kyse elämästä ja kuolemasta. Tuomo taas (ei niin fiksuna) keskittyy epäolennaisesti enemmänkin siihen, olisiko elokuva pitänyt nimetä jotenkin toisin.Lisäksi isännät keskustelevat huumorin keinoista rentouttaa keskusteluja tai vaikkapa työpaikan ilmapiiriä. Jaksossa saatetaan myös kuulla omakohtaisia kokemuksia siitä, milloin huumoria ei kannata käyttää.Summa summarum eli loppukaneettina eli yhteenvetona: kaikesta voi vitsailla ja vääntää huumoria, mutta tilannetaju on huumorintajun hyveellinen ystävä.

Yleisön pyynnöstä tai siitä huolimatta Näkökulmauksen kolmas kausi on täällä!Vanhan sanonnan mukaan kolmas kerta toden sanoo. Se ei pidä paikkaansa Näkökulmauksen kanssa. Kolmannellakaan kaudella ei puhuta pelkkää totuutta, mutta oikeita mielipiteitä sitäkin enemmän.Kauden avausjaksossa muistellaan viime kautta, käydään läpi juhannusta ja otetaan katsaus tulevaan kauteen.!!SPOILER ALERT!!:Kolmoskaudella puhutaan paljon elokuvista ja tuttuja teemoja tarkastellaan elokuvien kautta Näkökulmauksen isäntien larpatessa elokuvakriitikoita.

Tämän viikkoisessa jaksossa päästään elämään yhtä aikaa sekä menneessä että tulevassa, kun Joonas ja Tuomo suunnittelevat juhannustaan, joka olikin jo viime viikolla.Siis mitä mitä? Ovatko isäntämme keksineet aikakoneen tai jonkun muun mystisen keinon rikkoa tila-aika-avaruusjatkumoa?Ei tietenkään. Vaikkakin Joonas ja Tuomo ovat luovia ihmisiä, ihan niin luoviin ratkasuihin hekään eivät vielä kykene, vaan vastaus löytyy paljon arkisemmasta käytännöstä.Jakso tietenkin nauhoitettiin ennen juhannusta, mutta faneille, seuraajille ja muille kuuntelijoille se on kuunnteltavissa vasta juhannuksen jälkeen.Mutta ei hätää. Näkökulmaus podcast on aina ajankohtainen ja se sopii kuunneltavaksi niin arkena kuin pyhänäkin. Tai niitä ennen tai vaikka niiden jälkeen.Juhannusspeciaalissa käsitellään juhannussuunnitelmia ja muistellaan menneitä juhannuksia. Mukana myös pilkahduksia isäntien kesäsuunnitelmiin ja ehkä jotain pientä lupausta tulevasta kaudesta.

Kuka vaikuttaa sinun elämääsi ja kenen elämään sinä vaikutat ja kenellä lopulta on valta?Toisen kauden viimeisessä jaksossa paneudutaan siihen, minkälaista valtaa saa rahalla, kuuluisuudella tai vaikkapa olemalla mukava ihminen.Käsitellään myös aihetta, onko salkkaritähden ja tutkijan mielipiteet yhtä tärkeitä tai arvokkaita. No ei oikeasti käsitellä, mutta sellaisia johtopäätöksiä voi vetää, jos oikein tarkkaan kuuntelee ja hieman miettii asioita.Vaikka aihe saattaa kuulostaa melkein salaliittoteorian metsästykseltä, niin siitä ei missään tapauksessa ole kyse. Näkökulmauksen isännät kertovat omat viralliset mielipiteet asioihin tuttuun tyyliin pilke silmäkulmassa ja hymy huulilla.Kuuntele, pohdi, tutustu, tutki, kyseenalaista. Ole samaa mieltä tai eri mieltä. Tämän jakson jälkeen Näkökulmaus podcast jää hyvin ansaitulle kesätauolle, ja seuraava kausi alkaakin vasta kahden viikon päästä. Mutta ei hätää. Ensi viikolla luvassa spesiaalijakso, joten ei tarvitse mennä yhtään viikkoa ilman uutta jaksoa.

Tuomolle ruoka on lähinnä energianlähde ja kehon vaatimaa polttoainetta. Joonas taas tykkää laittaa ruokaa ja omistaa jopa ihan oikean keittokirjan.Siitä päästäänkin jonkunlaisen aasinsillan kautta päivän aiheeseen eli ruokaan kirjallisuuden näkökulmasta. Toki jaksossa voitaisiin keskustella siitä, miten ruokaa ja ruokailuja esitetään eri kirjoissa, mutta se olisi liian ennalta-arvattavaa.Sen sijaan keskitytään siihen, miksi kirpputorit ovat täynnä mitä erinäisempiä keittokirjoja. Onko niiden entiset omistajat ostaneet ne vain hyllyn täytteeksi ja nyt niistä pitää päästä eroon? Onko kaikki reseptit niin sanotusti pelattu läpi eikä kirjoja sen takia haluta säilyttää? Joka tapauksessa keittokirjat täyttävät kirpputorien ja antikvariaattien hyllyjä, vaikka hyllyillä voisi olla oikeastikin hyviä kirjoja.Lisäksi jaksossa puhutaan myös vähemmän epäeettisestä kananuudelien tekotavasta sekä "temppareista". "Temppareista" ei kuitenkaan puhuta siksi, että toisiaan kilpaa pettävät nuoret "aikuiset" ovat joidenkin mielestä silmänruokaa, vaan aivan ohjelmaa lähestytään aivan toisest näkökulmasta.Kirsikkana kakun päällä (huomasitteko, miten oivaltava ja jakson aiheeseen sopiva sananlasku) pohditaan, miltä näyttäisi Näköulmauksen oma respetikirja? Mitä reseptejä siihen tulisi vai tulisko mitään?Tämä jakso ei välttämättä saa vettä kielelle tai vie kieltä mennessään, mutta kuuntelemisen arvoinen se joka tapauksessa on.

”Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa” ja niistä käsitellään tämän viikon jaksossa ainakin joitain.Minkä takia maailmassa on virallisesti juuri seitsemän ihmettä, mitkä ne ovat ja kuka niistä päättää?Isännät ovat kuulleet, viralliset ihmeet vaihtuvat aika ajoin, mutta ainakaan Näkökulmauksen pojat eivät ole päässeet äänestämään ihmeistä.Nykyihmiset ovat niin rationaalisia, että moni ei taida enää edes uskoa ihmeisiin, mutta tämän jakson kuunneltuasi et voi enää epäillä, etteikö ihmeitä olisi.Tuttuun tapaan aihetta käsitellään kirjallisuuden pohjalta. Mutta mikä onkaan tämän viikon kirja? Se selviää vain kuuntelemalla.

Näkökulmauksen toisen kauden jokaisessa jaksossa on käsitelty viikon aihetta jonkun kirjallisuuden kautta. Niinpä isännät ovatkin tällä kertaa pienen haasteen edessä, kun jakson aiheena on kirjallisuus.Miten ihmeessä kirjallisuutta voi käsitellä kirjallisuuden kautta? Tai voihan sitä tietenkin aivan helposti, mutta miten aiheen ollessa hyvin laaja, on sitä jotenkin osattava tiivistää.Tiivistäminen ei tunnetusti ole Tuomon ja Joonaksen parhaita puolia, mutta kyllä he jotenkin tämänkin jakson purkkiin saivat. Kirjat, lukeminen ja lukutaito saavat kyytiä, kun Tuomo ja Joonas kertovat, miten ovat oppineet lukemaan ja mitä hyötyä heidän mielestään lukutaidosta on. Lisäksi pohditaan, mitä tapahtuu lukutaidolle tulevaisuudessa, kun ihmiset vain roikkuvat tiktokissa katsomassa videoita.

Mitä yhteistä on 1900-luvun alun liikemiehillä ja 2020-luvun roadmäneillä? Oikea vastaus ei liity heidän musiikkimakuun, pikkurikolliseen toimintaan tai tapaan yrittää näyttää rikkaammalta kuin onkaan. Oikea vastaus löytyy nimekkäistä designvaatteista eli muun muassa Guccista ja LV:stä. Toki arvonsa tietävät liikeihmiset käyttävät näitä merkkejä laadun takia (ja ehkä näyttääkseen ihmisille rahansa määrän), kun taas nykynuorisolaiset luulevat olevan kovia tyyppejä, näyttelevät rikkaita ja flexailevat feikkituotteillaan.Kuten edellisestä kappaleesta voi ehkä päätellä, tällä viikolla sivuutetaan jälleen kerran perintöä ja perinteitä. Puhutaan yrityksestä ja tyylistä, joka kestää sukupolvelta toiselle. Tyylistä, joka on ollut joskus merkki laadusta ja ehkä sen takia sitä kopioidaankin niin paljon. Puhutaan Joonaksen johdattelemana Gucci muotitalosta, sen historiasta, lieveilmiöistä ja vähän Cheekistäkin. Guccin vaatteet ovat niin kalliita, ettei Näkökulmauksen pojilla ole varaa niitä ostaa (vielä). Guccin perustajan nimi on niin vaikea ja pitkä, että Joonaksen on luettava se paperista eikä Tuomo muista sitä, vaikka kuulee sen useamman kerran. Vaikka Guccin vaatteet ovat kalliita, isännillämme on varaa puhua niistä ja kertoa virallinen mielipide muun muassa tyyliin, kopiotuotteisiin ja kaikkeen muuhunkin. Tätä jaksoa voi suositella kaikille tulotasosta riippumatta. Rikkaat voivat fiilistellä ja köyhät voivat nolostua. Siis sellaiset köyhät, jotka käyttävät feikkituotteita. Me muut köyhät voimme kokea hyvää omaatuntoa siitä, ettemme halpoihin kopiohin sorru.