Jukka Kokkonen

Tarpeekseni sain viimeinkin juustokuvun riisuin päältäni töpselin seinästä riuhtaisin talutushihnan katkaisin otin luvun, koukun leukaani heräsin, utu hälveni ja äkkiä aloin nähdä paremmin Elämä pelkkää kiirettä, sisältöä vailla tyhjänpäiväisiä rutiineja hyödyttömiä liikkeitä luonnottomissa asennoissa jokainen päivä sinnittelyä ja selviytymistä ainoastaan velvollisuuksia ja vastuuta, painostavaa ja uuvuttavan raskasta elämä ei oikein vastaa tarkoitustaan aion karata Tähän katsomukseen sitoudun tälle näkemykselle omistaudun tämän periaatteen puolesta uhraudun olen onnellinen ja iloinen lämpö täyttää sydämen saan enemmän kun turhasta luovun

Suunnattoman taivaan alla näyttää käsittämättömältä äärettömyys huimaa, pyörälle saa pienen ihmislapsen pään yhdessä me tuijotamme tähtiin yhdessä meidän katoavan nähtiin Mittasuhteet mielettömät näiden kahden pisteen välillä läheisyys on yhtä aikaa ihaninta ja järkyttävintä yhdessä me tuijotamme tähtiin yhdessä meidän haihtuvan nähtiin Yritys kuvailla jotain, mitä ei voi oikein ymmärtää yritys kuvailla jotain, millä ei ole edes nimeä yhdessä me tuijotamme tähtiin yhdessä meidän katoavan nähtiin Horjua, olla kalteva uhmata painovoimaa huojua, olla epävakaa uhmata kaikkeutta

Valtavat vellovat vesimassat vyöryvät päälleni ja sisään syvään rauhaan peittävät olennot ihmeelliset minut ympäröivät pimeässä en ole yksin enää ikinä ja kuoro aloittelee laulua, ikivanhaa ylistyslaulua Kuljen pää pystyssä, aukaisen tien paljon on tutkittavaa koko kaikkeus ja olevainen yhä arvoitus on emme tiedä vielä puoliakaan Vähemmän on asioille enää nimiä vähemmän oikeita tai vääriä väittämiä koordinaatit kadotin ja ajan hukkasin kotiin enää milloinkaan en löydä takaisin ja silti vatsassa vain kihelmöi nyt olen rohkea, en enää epäröi Kuljen pää pystyssä aukaisten tien paljon on tutkittavaa koko kaikkeus ja olevainen yhä arvoitus on emme tiedä edes puoliakaan Tämä on vasta eteinen aula jonkin suurenmoisen emme pääse vielä sisälle vasta odotushuone Kuljen pää pystyssä, aukaisen tien paljon on tutkittavaa koko kaikkeus ja olevainen yhä arvoitus on emme tiedä edes puoliakaan Edeltäkäsin menen reittiä tunnustelen meitä odottaa ihmeellinen jokin suurenmoinen Kuljen pää pystyssä aukaisten tien paljon on tutkittavaa koko kaikkeus ja olevainen yhä arvoitus on emme tiedä vielä puoliakaan

Täällä on aina talvi keväästä ei tietoakaan ja aika on käymässä vähiin Kuolin viinaan vuosi sitten ja nyt loppukin vastarinta nujerretaan aika on käymässä vähiin se käy vääjäämättä vähiin

Arvoituksellinen ja selittämätön ääni sisuksissa metsän pyhätön salaperäinen olento oksalla istuu suustaan salaista kieltä lurittelee Satakieli ja yö Sekavuuteen muodon hahmotat toiveikkuuteen ja iloon johdatat kirskut kaikki yöt ja päivät poksahtelet laulat asioita, joista puhua ei voi Satakieli ja yö ymmärryksen taikayö säveliä soliseva yö Olen hukannut ajan sinä annat minulle uuden nimen Satakieli ja yö ymmärryksen taikayö säveliä soliseva yö

Kohta taas saa homoja vainota alistaa nyt ainakin, jos ei ampua vammaisia on myös syytä pilkata heikompia halveksia ja haukkua ja pitkästä aikaa voi vapautuneesti mustia nimitellä neekereiksi Kohta taas saa panetella jokaista hiemankin toisenlaista olla kateellinen kaikesta mahdollisesta tehdä puhtaasta pahuudesta iljettävä hyve sillä empatia on heikkoutta eikä sääli auta tai pelasta Kaikki sopeutumattomat leireille laitetaan koulutettavaksi ja tavoille oppimaan että pysyvät nöyrinä ja kuuliaisina tyytyvät nurkumatta osaansa ja jos aivan oikein kortit pelataan jos kaikki menee suunnitelman mukaan eivät sieltä enää milloinkaan pääse pois meitä saastuttamaan kohta on koittava parempi maailma kohta vanhat hyvät ajat ovat täällä taas

Soivat taas punatulkkujen huilut vielä aamupakkanen aivastuttaa valo tekee maisemaan syvän loven valo haavoittaa Horroksessa yhä edelleen jokin mekanismi on kai mennyt rikki Koko maailma tuntuu ahdistavalta ja masentavalta täytyisi löytää taas jokin syy nousta sängystä aamulla Muista, että vääryys aina korjataan Auon päätäni, vastustan ja uhmaan viimeiseen saakka hangoittelen vastaan ei aikomustakaan ole luovuttaa ei anneta pahan voittaa Horroksessa yhä edelleen jokin mekanismi on kai mennyt rikki Älä unohda, että vääryys aina korjataan

Kallossani on kokoelma arpia näyttely kolhuista ja lommoista retrospektiivinen ja impulsiivinen vauhkoontunut villi hevonen Valtava oli halu olla kalteva tai edes sillä pinnalla tutkia perin juurin anomalia ruopata pohjamutia Vuosien varrella on sattunut tehnyt kipeää, särkenyt ja jomottanut on sattunut, lienenkö oppinut muistoni ovat konservoidut Valtava oli tarve olla kalteva tai sen pinnan alapuolella tutkia perin juurin anomalia tutuilta poluilta metsään poiketa Horjua, olla kalteva uhmata painovoimaa horjua, olla epävakaa uhmata kaikkeutta

Itku alkoi torstaina eikä ole lakannut sen koommin meiltä riistettiin kaikkein kallisarvoisin kuljemme kuin haamut kaikki tuntuu kovin merkityksettömältä yhdessä me nousemme noille kukkuloille Eläkeläispoliisi nuhjuinen on ratkaiseva rikoksen ja saamme lopultakin vastauksen ja kaikki, mikä on vaikeaa ymmärtää, saati pystyä hyväksymään jollain tapaa selviää Joku hajotti avaruuden yön sisällä on toinen yö jotain ehkä pystymme pelastamaan unelta nykyisyyksien peruskäytännöt reunamerkinnät ja viitteet yhdessä me nousemme noille kukkuloille Ja eläkeläispoliisi nuhjuinen on ratkaiseva rikoksen ja saamme lopultakin vastauksen ja kaikki, mikä on vaikeaa ymmärtää, saati pystyä hyväksymään jollain tapaa selviää

Metsässä pihlajan oksat viistävät maata marjoista raskaina siellä keskuudestamme jo poistuneet läheiset laulavat kaskaina kuumuutta hohkaa syyskesän syli jalkansa levittäen viekoitellen kutsuu minuakin, mutta vielä periksi anna en Syvissä mietteissä saloilla samoilen päämäärättä päässäni maalailen pitkiä kaaria alinomaa ja lepäämättä sukellan järviin happamimpiin, ihminen on ne tärvellyt ehkä jätänkin pintaan nousematta se on, kuulkaa, menoa nyt

Kohenee vastapuikeinen kaksihalkoinen ja -kotinen valkonukkainen ja hammaslaitainen pitkäruotinen ja kolmisorminen Maanmyötäisesti juurehtii ja siirottaa verhiönsä hedelmistössä pitkät pähkylät Kosteissa lehdoissa valoisissa viljavissa metsissä pilkkopimeillä pelloilla ulkohelpeen vihne tuuleen kurkottaa Hyvä jos jokin pysyy muuttumatta tässä alati jatkuvassa liikkeessä tässä sekasorrossa ja kaaoksessa jota elämäksi kutsutaan Tämä tässä nyt tuntuu oikealta kaikki loppuu, kirja suljetaan kynttilä sammuksiin puhalletaan

Luulin jo onnistuneeni toteuttamaan suurimmat haaveeni luulin jo saaneeni kakusta oman viipaleeni Vedän yön ranteen auki vereni muovi meren maahan muodostaa Luulin jo kaikkein uskomattomimmat käänteet nähneeni luulin jo kylliksi jaksaneeni oman osuuteni maksaneeni Lämmin tuuli hallan tuo vain muistoihin voi palata Nostan rennosti käteeni murha-aseeni kärsimään joutuvat läheiseni, perheeni huolettomasti kohti tuhoa otan haltuun tilanteeni maapallo riutuu ja raihnaistuu ihminen on syöpägeeni

Soudan mustaan virtaan, luen tuulta ja aaltoja mutta virtaus on minulle liian vahva Näissä vesissä uivat suuret saalistajat valtavat pedot veitsenterävine hampaineen minäkin olen niille pelkkä suupala jos joudun veden varaan Aurinko paahtaa ja porottaa täydeltä taivaalta olen uuvuksissa ja vesi alkaa loppua olen hiljalleen ajautunut reitiltäni pois olen vaarassa joutua avomerelle sieltä ei ole enää paluuta olen täysin vailla mitään mahdollisuutta vaikka kuinka ponnistelen, ei ole mitään mahdollisuutta vaikka kuinka rehkin ja raadan, vaikka miten rimpuilen ei ole mahdollisuutta Näissä syvissä vesissä uivat suuret saalistajat valtavat pedot veitsenterävine hampaineen ja virtaus on minulle liian vahva en pärjää sille, sen kanssa sille häviän

Mitä me tehtiin hetki sitten? Mitä ihmettä juuri äsken tapahtui? Me tehtiin historiaa, me tehtiin taikoja niitä me tehtiin hetki sitten Raukeina kaadutaan pehmeään laiskanlinnaan vaivihkaa kiitollisina toisistamme sitten päiväuntenmaat viekoitellen kutsuvat päin naamaa vielä moiskaistaan märkä suudelma Mitä me tehtiin hetki sitten? Mitä ihmettä juuri äsken tapahtui? Me tehtiin mahdottomuus jotain uskomatonta ja ihanaa me tehtiin Korvattomasta mukista vuoron perään siemaistaan kulaus haaleaa, jäähtynyttä kahvia Raukeina kaadutaan pehmeään laiskanlinnaan vaivihkaa kiitollisina toisistamme sitten päiväuntenmaat viekoitellen kutsuvat päin naamaa vielä moiskaistaan suudelma

Avokätinen tyttö kulkee läpi kaupungin taivaansini ja ilmiliekit silmissään seuraan haltioissani, lumoutuneena saappaat täynnä uimarannan hiekkaa Hän on varsin vaikuttava ilmestys näyttävä nainen, häikäisevä kaunotar teemme kolttosia hämärtyvässä illassa ostan hänelle kukkia jokaisesta kioskista Viittomakielellä kertoo hän sadun kun autoja väistellen ylitämme kadun sitten oikaisemme poikki rantaniityn ruovikoituvan Ja hän kapuaa jyrkkää rinnettä ylös lähelle pilviä tähdet syttyvät taivaalle ja hän kyhää pahvista laatan ja sanomalehdistä pehmeän vuoteen tähtien tuoksuun, lähelle pilviä Taivaallisen kaunis olento kulkee edelläni johdattaa kohti valonlähdettä siitä lähteestä juon ja janoni sammuu nyt en enää tarvitse mitään Olen verhoutunut johonkin suloiseen kääriytynyt mielikuvitukseen astun kynnyksen yli ja putoan uneen uneen ja unohdukseen Ja hän kapuaa jyrkkää rinnettä ylös lähelle pilviä tähdet syttyvät taivaalle ja hän kyhää pahvista laatan ja sanomalehdistä pehmeän vuoteen tähtien tuoksuun, lähelle pilviä

Aamulla tulivat taivaalliset laivat laskeutuivat kaupunkien toreille ja puistoihin miedosti tuoksui piipputupakka ihmiskunnan kesäaika päättyi He kulkivat ihmisten joukossa loistaen kuin auringot jakoivat auliisti syvää viisauttaan he osoittivat meille tarkoituksemme he olivat ohjaajamme ja opettajamme He valmistelivat meitä suureen muutokseen joka oli ollut jo pitkään suunnitteilla siihen ei menisi enää kauan, se olisi vain ajan kysymys se tapahtuisi koska tahansa Kukoistuskausi ei koskaan jatku loputtomiin välillä kaupunkien on aika vajota mereen on aika tuhoutua ja kadota historiaan ja - ehkä - joskus syntyä uudelleen

Osaisinpa piirtää sen tähän sen paikan, jossa aina herään Synnintekoja sylityksin taivasalla ratojen varsilla ja laitureilla olet äärimmäinen sähikäinen äärimmäisen kuumana päivänä Päivätajunta meitä suojaava pintakerros Järkevää on opetella yksin olemaan viisautta on valmistautua suremaan

Painan pään kalvon läpi painan puhkaisematta jälkeen jään ei kiire enää koskaan valvon untasi Pimeä tämä hetki on se kirkkain kirkkain pimeä yhdessä yhä syvemmälle uimme kohti aamua

Kesäiltana jurrissa istuin miltei hengetönnä olin eksynyt ja onneton, vaikka en sitä myönnä olit jättänyt minut ja yhtään en voi sinua siitä syyttää alitajuisesti kai tahdoin itseäni nöyryyttää Vääjäämättömästi olimme kulkeneet kohti umpikujaa rakkautemme ränsistyessä The Pogues soi päässäni lujaa en käsittänyt kuinka suunniltaan käytökselläni sinut sainkaan yön voima minussa vallan otti myös kirkkaaseen päiväsaikaan Nyt konttasin pitkin hiekkateitä, ojassa välillä käyden vakaana tavoitteenani, että saisin eteeni tuopin täyden outoa kuinka niin janottaakin, vaikka juonut on viikon kuin sieni mistä hyvänsä lisää vain saada voin, sinne on käyvä tieni Kuin majakka etäisyydessä häämötti valo kutsuvasti kohti kiintopistettä suuntasin kulkuni kiihkoisasti vaikka läkähtymäisilläni läähätin, suuni vääntyi jonkinlaiseen hymyyn ja voimanrippeillä viimeisillä harhailin sisälle hämyyn Voi sitä riemua kun kolpakon pöytään kannettua sain se nousi katonrajaan asti, ulvoin syvältä sielustain piisasi seuraa sekalaista, kahjoja ja jokunen vajaa monensorttista lipojaa ja selkääntaputtajaa Kuin maanpäällinen taivas oli kapakan pöytä tuo ja enkelit lohdun ja unohduksen viimein tulivat luo aikani jossain toisessa ulottuvuudessa ihanassa unessa uin kunnes lopulta havahduin Vastenmielinen, houruisa pubi vieraassa kaupunginosassa, jukeboksissa Paranoid pakokauhu pääni valtasi: täältä on päästävä pois en muista saati ymmärrä, mitä siellä edes tein ja kun ovelta taakseni vielä vilkaisin, nurkkapöydässä istui Shane

Pitkin pituuttaan rakkaani makaa nukkuu ikiuntaan suohaudassaan Yksin yöhön jätetty on lapsirukka Näkisin, että sinusta on laskettava veret en laita enää koskaan sinulle housuja jalkaan Yksin yöhön jätetty on kaunehin kukka Rakkauteni lensi romukoppaan olet liian kaunis tähän elämään kohtalollasi heitin noppaa ja sinä satuit häviämään et muka voinut olla vain minun siispä jalkojesi alta maton vedin kevätyö linnunlaulua helkkyi tein metsään pehmeän pedin

Pikku, pikku kissanpentu imet yhä tuttia piilotan kuvasi aarteeksi pöytälaatikkoon viritän sinut tunnelmassa… …sinä puhut pötyä valheita viheltelet vain hölynpölyä valheita viheltelet vain silkkaa pötyä valheita viheltelet vain… Olet se sama vaikka nimesi on toinen kuollut, kiva tyttö purukumisaappaat jaloissasi minun täytyy kelata sinut armotta yli minun täytyy luopua sinusta …sillä puhut pötyä valheita viheltelet vain hölynpölyä valheita viheltelet vain silkkaa pötyä valheita viheltelet vain… Alkuun en ollut täysin kartalla selkäni takana naurettiin mielipuolisuuden partaalla aloitti entinen äänetön yhtiökumppani huutamaan kurkkunsa suoraksi …sinä puhut pötyä valheita viheltelet vain hölynpölyä valheita viheltelet vain sepityksiä valheita viheltelet vain…

On aika pukea sinulle se valkea yöpaita se josta pidit kaikista eniten ja peitellä sinut hellästi muistojen puiseen arkkuun ja kantaa ylös ullakolle Sinä olet mennyt johonkin outoon ja ihanaan paikkaan ja minä en voi tulla mukaasi sinä olet mennyt ja minä en tiedä mitään, en tunne mitään tyhjääkin tyhjempi Me olimme niin onnellisia Vai olimmeko vain hetkisen onnekkaita? usko ja toivo elävät yhä ainoastaan rakkaus on vainaa Sinä olet mennyt johonkin outoon ja ihanaan paikkaan ja minä en voi tulla mukaasi sinä olet mennyt ja minä en tiedä mitään, en tunne mitään tyhjääkin tyhjempi Isken arkkuun viimeisen naulan ja laulan: sinä olet mennyt…

Laitoin herkkusienipaidan päälleni, jotteivät nirhaumat näy - pitää olla siisti ajoin pois parransängen, tarkistin että rannekello käy ja nenäni niistin näytin hyvältä peilissä pian nousin bussiin Työpaikkahaastattelu: huoneessa on outo tunnelma nihkeää, hikoilen seonnut kärpäsraukka kiertää kattolamppua uudelleen ja uudelleen mies minua mittailee katseellaan On pakko saada töitä, jotta voi taas tuhlata ansaitsemansa lantit heti kertaheitolla on pakko saada rahaa vaikka kivensilmästä on pikku pakko hoitaa lisää pelimerkkejä Laitoin herkkusienipaidan päälleni pitää olla siisti ajoin pois parransängenkin ja nenäni niistin näytin hyvältä peilissä… On pakko saada töitä, jotta voi taas tuhlata ansaitsemansa lantit heti kertaheitolla on pakko saada rahaa vaikka kivensilmästä on pikku pakko hoitaa lisää pelimerkkejä

Hetki tullut on jättää taaksensa kaikki aika entinen on syytä unohtaa siihen paluuta ei ole olemassakaan ei enää Hetki tullut on asettaa pelin panos rohkeasti vain yhden kortin varaan on vain heittäydyttävä yhtään epäröimättä mitään pelkäämättä kohti päämääräänsä Uimme onnen ja autuuden saareen yli vuolaana virtaavan joen sieltä löytää voi pään sateenkaaren ja aarteen satumaisen Siellä emme enää kadehdi ketään tai ahnehdi keneltäkään painolastista turhasta vapaat puhdistautuneet pyhyydessä Uimme onnen ja autuuden saareen ja löydämme pään sateenkaaren

Linja-autossa meitä kuljetetaan Rämeen reunamilla, uponneena suohon rastaat rallattavat Laukausten vaimetessa ruohikkoinen aukio ja jono ei lopu Kuusta tippuu liituja, pöly kolisee vesi virtaa takaperin, väri on väärinpäin rastaat rallattavat

Tarja kuulemma antaa ihan kaikille sillä on housuissaan märkä pesäke isot pojat näin kertoivat minulle ja me mentiin Dingon jälkeen vielä kuutamouinnille Otit minua kädestä kiinni, vedit mukaasi kiipesimme hyppytorniin, puristit tiukasti tuoksusi huumaa, juovuttaa, on ihmeellinen yö olet kovin levoton tyttö ja kaverisikin myös Tuulakin on hyvä, Tuulakin on syvä Tuulakin tekee sen Tuulakin on hyvä, Tuulakin on syvä tekee aivan kaiken Tarja jakaa ihan kaikille sinullekin kun vain vihjaiset se ei suotta pihtaa tai kursaile vaikkei näytäkään yhtään huoralle Tajusin silloin siinä uimarannalla ettet sinä ole sellainen kuin puhutaan ja että ajattelen tätä vielä vuosien kuluttua silloin sinä perustut muistoon toistuvaan

Ionisoituneeseen vetyyn marjanpoimija-alukset häipyvät palaamme Eurooppaan 800 vuotta sitten näen syvänsinisiä unia Kunpa osaisi olla hieman armollisempi nuorelle itselleen, kömpelölle ja eksyneelle sille näsäviisaalle, kaikkitietävälle maailmannavalle tämä täältä kaikella rakkaudella Kunpa osaisi olla armollinen sille, joka oli kovin keskeneräinen selvästi keskeneräisempi kuin tämä joka jälkikäteen sadattelee ja ihmettelee Kunpa osaisi olla hieman armollisempi nuorelle itselleen, kömpelölle ja eksyneelle sille näsäviisaalle, kaikkitietävälle maailmannavalle (sietämättömälle, ärsyttävälle räkänokalle) tämä täältä tulevaisuudesta

Sängynreunalle höyhenpuvussaan hän nousee istumaan, sukii sulkiaan rinnakkaistodellisuudessa on vain kiireettömiä aamuja Ulkona on kirkasta, pistävän kirkasta hän on onnellinen sisällä, yksin, turvassa rinnakkaistodellisuudessa verhot pysyvät kiinni, eivät aukea Ja minä olen väärässä ajassa väärään hetkeen juuttuneena en millään saa hänestä otetta en pysty kiinni tarttumaan vaatteistaan milloinkaan Rauhallisena, vailla huolia hän keittää kahvit, leikkii kotia rinnakkaistodellisuudessa on vain kiireettömiä aamuja Ja minä olen väärässä ajassa väärään hetkeen juuttuneena en millään saa hänestä otetta hän kuuluu toiseen maailmaan Ja minä olen väärässä ajassa väärään hetkeen juuttuneena en millään saa hänestä otetta en pysty kiinni tarttumaan vaatteistaan milloinkaan

Lentävä lautanen tyhjäkäynnillä öisen ydinvoimalan yllä ottakaa matkaanne/mukaanne, älkää jättäkö tänne minut vain, ei ketään muita Aamuyöstä lämmin taivas laitan rahan mihin laitan en tahdo jakaa tästä mitään kenellekään Painan pääni kylmään tyynyyn pulsarin takaa olento tulee käymään kuka tahansa voi olla seuraava kuka tahansa Aamuyöstä lämmin taivas laitan rahan mihin laitan en tahdo jakaa tästä mitään kenellekään

Kyllä, kyllä suurimmaksi osaksi puhun omalla äänelläni vaikka järkeni valon sammutin itseni nurkkaan maalasin Tiedossa on upea kesä kuun takapuolessa mittaamattomasti marmelaardia ja tausta-ajatuksia Vuosia sitten perheemme avasi lippaan taikalaatikon täynnä turhaa toivoa Asiaton oleskelu kielletty - ja asiallinenkin! kaikki monimerkityksellisyys hämmentää elämään epätyytyväisyys jää Vuosia sitten perheemme avasi lippaan laatikon täynnä lohduttomuutta halvaannuttavia muistoja toteutumattomista haaveista paremmasta elämästä, huomisesta lippaan täynnä vääjäämätöntä kipua häpeällisiä epäonnistumisia Tämän planeetan pimeä pinta imee itseensä kaiken säteilyn 1000 univiestiä lähetät joka ikinen jumalan yö Kutsut minua viettelevästi kaukaisesta avaruudestasi luoksesi sinne pääse en enhän ole pääskynen En pysty rikkomaan tätä kirousta

Hampaani palavat olen täynnä vihaa ja myrkkyä ylpeästi keskinkertainen patoan kaiken sisääni näen jotain, mitä siellä ei ole väri, muoto ja taajuus muuttuvat en tiedä, mitä minulla on mutta tiedän, mistä sitä saa lisää Täällä vainioiden keskellä koirat ja linnut, kaikki väärinpäin naakkaparvi taivaalla ja jokin metsään karannut koe-eläin kolme kuollutta asiaa minun rintani päällä raskaina ratsastaa kolme kuollutta asiaa rinnassani roihuaa Kuinka voi ajatella sellaista, mitä ei tiedä edes? Kuinka voi tehdä jotain sellaista, joka tyystin selvästi väärin on? Olet antanut minulle niin paljon että aion ottaa vielä vähän lisää murhaaja on kotonani ja paholainen naapurissani Täällä vainioiden keskellä koirat ja linnut, kaikki väärinpäin naakkaparvi taivaalla ja jokin metsään karannut koe-eläin kolme kuollutta asiaa minun rintani päällä raskaina ratsastaa kolme kuollutta asiaa Hampaani palavat olen täynnä vihaa ja myrkkyä olet kiehtova tyttö joskus toivon, että olisin valinnut toisin Herra, kulje lävitseni ja piinaa minua kivullasi näytä tie, vaikka väkivaltainen en pysty olemaan kanssasi tässä tuulessa Täällä vainioiden keskellä koirat ja linnut, kaikki väärinpäin naakkaparvi taivaalla ja jokin metsään karannut koe-eläin kolme kuollutta asiaa minun rintani päällä raskaina ratsastaa kolme kuollutta asiaa minut musertaa

Kalevin päässä on kirsikkapuu se suuna päänä höpöttää ja hosuu ja kesäyön sinessä nainen käveli sisälle peiliin Kesän heleys ja yltäkylläisyys ruohonleikkurin kaukainen unettava ääni ja hyönteiset Riisut sateesta märät vaatteesi sängynpäätyyn ja aistit maan säteilyn sanot: "Näillä sukilla on viidentoista vuoden takuu." Aion antaa sinulle vielä mahdollisuuksia

Nämä kesäkuun alun koleat päivät kun on outoa ja jotenkin pahaenteistä jokin viileämpi syy, kylmempi tarkoitus saa meidät kävelemään metsässä kengittä Täällä saattaa vielä olla palasia hänestä ehkä löydämme, jos jaksamme etsiä hän saattaa levätä tuon suppalammen pohjassa ajasta pois irronneena Hän saattaa istua tuon valtavan vaahteran oksalla kuin kapteeni aluksensa kokassa hän saattaa olla oikeastaan missä tahansa näkyvillä tai piilossa Olen odottanut jo sata vuotta vähintään metsän salaperäisyys ei katoa mihinkään ja kun heräät, me aamu-uinnille lähdetään Ohikiitävän silmänräpäyksen me olemme miltei onnelliset asetan peilit vastakkain ja sinä astut sisään Olemme valmiit siirtymään seuraavaan osoitteeseen jätämme jälkeemme niin vähän kuin mahdollista kaikki yöt ja aamumme, joku muu saa ne joku, joka niitä enemmän tarvitsee Olen odottanut jo sata vuotta vähintään metsän salaperäisyys ei katoa mihinkään ja kun heräät, me aamu-uinnille lähdetään

Lohduton kesä lopen kyllästynyt olemaan rikki ja sekaisin minulla ei ole koskaan ollut enkä ikinä tule saamaan Tiivistelmä muistoista hajotetussa huoneessa kuoriutunutta ihoa pölyä tarttunut kiinni pintoihin Valmistelen annoksen kuljen aamutakissa yli vallihaudan surullinen kuningas pohjattoman surullinen Bensa-aseman takana toinen kaupunki haalea, naismainen yritän saavuttaa sitä aamulla

Nyt tarvitaan suurempi sydän ja tarvitaan myös suurempi pää nyt tarvitaan enemmän myötätuntoa enemmän pyyteettömyyttä Ja vaikka elämä yrittää katkeroittaa alimmastakin alhosta suunta ylös osoittaa vaikka sivaltava sana mielen pahoittaa tiheimmänkin pimeyden valo lopulta voittaa Älä anna periksi, älä luovuta anna aurinkosi leiskua ja roihuta sinun ja minun on valta, voima, kunniakin koskaan ei antauduta Ja vaikka elämä raatelee ja haavoittaa yön synkin epätoivokin haihtuu kun aamu koittaa mustimmankin pimeyden valo lopulta voittaa aina

Mummo kiikkutuolissaan punoo juoniaan puhtaimmillakin pulmusilla on jauhot pusseissaan hän tuntee omat taskunsa paremmin kuin kukaan muu hän keittää sulat tinat, juojalla omavastuu poikansa, kakki-Pena, räjähtää Centrumin katolle paskamainen loppu, jopa henkipatolle kiiltonahkakengät kynnettömissä käsissään pelkäämättä yhtään ulostamisen ääntä humalassa, Saatanan kanssa pitävät metakkaa järjestelevät eräajon ylläpitoa ruikuli raikuli, huuto se raikuvi yöhön kiihkeänä ja viereisen hotellin johtajakin yhtyy kuoroon mölinällään Ja mummo kutoo sukkaa valtavilla hohtimillaan hän hallitsee koko kaupunkia ja autistiset naapurit eivät osaa pelätä että kellarissaan on kuolaava hullu kettingeissä tänään minä laitan itseni likoon, pesuvedessä pulikoin aion tulla paremmaksi, aion tulla teillekin kun murtaudun ulos loukostani mikään hälytyskello ei soi tänään minä aion ottaa paikkani tässä yhteiskunnassa on vuoroni, viimeinkin minun vuoroni hoitaa eräajon ylläpitoa tänään minä aion ottaa paikkani tässä yhteiskunnassa on vuoroni, viimeinkin minun vuoroni hoitaa eräajon ylläpitoa

Sukellus syvälle kasvillisuuteen aikojen alkuun, lapsuuden loputtomiin kesiin matkalla pyörteilevässä virrassa humina metsien ikuisissa tammissa Ole hiljaa, älä nosta päätäsi muistojen seasta riittää kun muistan hiustesi värin sinun puheesi kuuluu vieläkin päässäni ota se pois, ole niin kiltti ota se ääni pois Unessa minä tulen sinun viereesi vedän peittoa paremmin ja liu’un takaisin Sukellus syvälle kasvillisuuteen aikojen alkuun, lapsuuden loputtomiin kesiin matkalla pyörteilevässä virrassa humina metsien ikuisissa tammissa Heinikossa, korkeassa heinikossa sinä et ole mukana tämä on toinen juna

Oikealla alhaalla on hankalaa mieli tyhjäkäynnillä ei ole ketään, kenelle syöttää vasempaan lapaan ei rantaa päällä maan Kahvissa häivähdys syyllisyyttä tekeydyn itsekseni aamun viiltävässä valossa auringonsäde raollaan olevasta ovesta Oletko menossa vai tulossa? Äkkinäinen pelon tunne joka päivä on joku päivä Taas täällä moniselitteisesti seisoo sateessa surun piinaama elämän perseraiskaama mies …katoaa jäljettömiin…

Vaellamme pölymyrskyyn aurinko katoaa taivaalta ei näe mitään eteen, ei taakse hiekka kaiken peittää, sokaisee Nauru äkkiä kurkkuun kuivuu me menemme ja tiedämme sanot että sinä pärjäät kyllä kokenut ulkoilmaihminen Viime yönä maailmankaikkeus tuli luoksemme ja lopultakin tapasimme avaruusveljemme he toivat viisauden mukanaan uniimme se meille lahjaksi annettiin Uuden ajan kynnyksellä ihmislapset ihmeissään avaruuden äärellä hiihtokansa hämillään koiranomistajat käärmeissään, paliskunnan poromiehet raivona ilosta suunnitelman muutos saa kaikki suunniltaan

Majakka taivaansinessä hiukan harmahtavaa betoniseinä kaikuva kartano minä olen tässä elämäni on avaruuslaiva matkalla sinussa Kuka käski sylkeä peiliä päin? Siellä on vain harmiton kummajainen joka ei kuule, ei kuuntele se, vaikka näkee kaiken, ei puhu pahaa Ulkona ulvoo vettä riutuva makuuasento niin ihanan tiedoton olo Tämäkö suuri kauneus? Silmät kiviä! …ja sateen jälkeen on helppo hengittää Tuoksuva maa tuoksuvat puistot me molemmat sulamme muodottomiksi sitten maailma voi olla sama asia kuin sääresi ja naksahtelevat nilkkasi MARKO JOUSTE: kehärumpu, virsikannel, barokkikitara ja teorbi JUKKA KOKKONEN: laulu

Pakkasaamuna taivas näyttää vanhalta kohmeiset kärpäset, kukat jäätyneet paleltuneet, vilustuneet on heinäkuu ja kesä pois kuihtuu tahdon olla näin, tahdon olla vain hyvästelemättä Niin vähän aikaa täällä olemme kunnes poikki tuonelan virran kuljemme ehkä ehdimme tähän maailmaan jättää jälkemme kunnes rakkaimpiemme muistoihin poistumme Soitan rumpuja ilosta ja surusta tuijotan syvän taivaan kohteita aion valvoa vielä tämän yhden yön ja hengittää, vain hengittää varhain aamulla ilmaa helppoa tulevan talven tuiskuja Niin vähän aikaa täällä olemme kunnes poikki tuonelan virran kuljemme ehkä ehdimme tähän maailmaan jättää jälkemme kunnes rakkaimpiemme muistoihin poistumme

Puhallat niskaani yöllisiä pakokaasujasi on kuuma hengityksesi kuollutta ihoa vallatuista taloista sängyssä ja sängyn alla Häivähdys unesta, harmain aavistus pois liukenee, katoaa aavistuksen omainen, vaiston sukulainen ennalta yrittää varoittaa Sinä ja minä maailmanloppuna kuin hullu Bob ja vaimonsa Mary sinä ja minä viikonloppuna kun arki on vain kaukainen mysteeri Todellisuus irti leikkautuu hauraana hajoaa, tuhoutuu kuollutta ihoa vallatuista taloista katossa ja lattialla Sinä ja minä maailmanloppuna kuin hullu Bob ja vaimonsa Mary sinä ja minä viikonloppuna kun arki on vain etäinen mysteeri

Viekää minut Bemböleen sinne tahdon takaisin kadonneeseen aikaan lapsuuden loputtomiin kesiin Pikkuveli pantiin asialle kun heräsi mielihalu, suorastaan tarve saada isä rahaa antamaan laihasta lompakostaan R-kioskin ikkunaan jäimme lumoutuneina tuijottamaan sarjakuva-albumeja, eritoten Tinttiä kuun kamaralla Viekää minut Bemböleen sinne tahdon takaisin kadonneeseen aikaan lapsuuden loputtomiin kesiin Ajelehdimme molemmat maailman tuuliin, vuodet veivät erilleen aina välillä tunsi päässeensä johonkin ja jostakin perille aloimme löytää toisemme uudelleen kun aika umpisolmuja aukoi ja sitten maaliskuisena sunnuntaiaamuna äkkiä olitkin pois Viekää minut Bemböleen sinne tahdon takaisin kadonneeseen aikaan lapsuuden loputtomiin kesiin Juuri kun olen saamaisillani kädestäsi kiinni, sinä karkaat taas juuri kun olen sanomaisillani, et enää täällä olekaan juuri kun olen saamaisillani otteen sinä karkaat, menet pois, katoat valoon juuri kun aion sanoa että olet kaikki mitä minulla on olet jo hahmoton

Kadonnut koulutyttö löydetään kankaalta makaa niin levollisena kuin nukkuisi tumman kuusen alla Tänä yönä tässä metsässä tartutan sinuun syöpäni pimeässä hapuilet ja viimein löydät pakokauhuni Pian sen jälkeen kun otin sinut kyytiin meidän rakkautemme varaosiksi myytiin en näe enää sinua valolta Kuunteletko käsieni sadetta? Vielä äsken olit turmeltumaton sinut suostuttelin salavuoteuteen selällesi seivästin saastutin ja sairastutin ja sitten erkanit maan vaikutuspiiristä ikuisen kesän maahan Suloinen koulutyttö löydetään kankaalta makaa niin levollisena kuin nukkuisi tumman kuusen alla Tänä yönä tässä metsässä tartutan sinuun syöpäni pimeässä hapuilet ja viimein löydät pakokauhuni

Tuijotetaan aurinkoa rävähtämättömin silmin maailma loppuu tänään tempaudutaan innokkaina yläilmoihin Poikkeava yhteisö, kyläyhdistys Outolaiset kielilläpuhuvat lööperiään pitävät metsän uumenissa salaseurojaan Sokeasti palvotaan mielipuolta hirmuhallitsijaa täydellistä psykopaattia, sadistista neroa

Aurinko aamun avajaa kuin ruosteinen puukko ranteen tänään pääsen telkkariin ja Iltalehden kanteen tungen kuumeeni muovipussiin, pajukko huohottaa huhuja ”Kaikki on ennalta määrättyä”, valistaa vatsastapuhuja Talo ja sen seinässä seisoo lausuttuna UNUNU bussin ikkunasta olen nähnyt sen, lukenut pian saamme toisemme, rakkaani, olemme taas yhdessä liitän meidät ikuisesti silmänräpäyksessä Hengitämme meren pohjassa taivas on niin kovin kaukana tuskin erottuukaan taustalta Ryntään keskelle aukiota ja paikoilleni juutun selkä hiestä märkänä, vitivalkeaksi muutun tässä tilanteessa en voi enää perääntyä kusi valuu lahkeesta, väkeä alkaa kerääntyä Omatunto alkoi kolkuttaa syyllisyys söi ennen aikojaan taivas on niin kovin kaukana se näyttää yhä harmaalta

Hyönteisiä kihisevillä hillaisilla soilla myrkyllisissä metsissä ja usvaisilla joilla katson mielenmaisemaa rauhaisaa Uloskirjautuneena teidän kuvioistanne kaukana kaikista kasvukeskuksistanne jäähyväiset hälylle Viimeinkin voi levätä tyynenä ja seesteisenä piilossa suojakoloissaan omissa oloissaan Tästedes pysyvästi kuljen ilonauhassa antakaa siis minun häiriintyä rauhassa jäähyväiset yhteiskunnalle Epäilyttävä ihminen katoaa koko muulta maailmalta piilossa suojakoloissaan omissa oloissaan

Rock on soinut radiossa liian kauan, liian lujaa olet teeskentelijä ja tiedät sen nyt kanava on salattu ikuisesti virheitä, toistuvasti valtavia virheitä kansanennustaja päihtyneenä erinomaisuudestaan juna pysähtyy autiolle asemalle jäät yksin kyydistä Niin monta yötä joina löysää lihaasi nostatit pystyyn itsekehuasi kuunnellessa vain ikävystyy ja vaikka tekemättömiksi saisitkin taiottua kaikki tihutyöt olet lopulta kuitenkin mitä syöt viha myrkyttää mielesi naisesi palaa luokseni

Öiset kirkonkellot sumutorvi joella ääniä toisista maailmoista joku hengittää keittiössä joku ihmisen kaltainen tuijottaa hämärässä joku ihmisen kaltainen Villiintyneessä puutarhassa talon takana kuolleet kahisevissa pusseissaan minä menen sinne, olen lähellä multaa lähellä pilviä Nihkeä käsi, veltto kättely hymyntynkä kasvoilla kemiallinen prosessi käynnistyy aivojeni alalaatikoissa Villiintyneessä puutarhassa talon takana kuolleet kahisevissa pusseissaan minä menen sinne, olen lähellä multaa lähellä pilviä Otan puhelun lapsuuteen seitsemänkymmentäluvulle tuoksuu pikkuleiviltä Katkeaako veitsen terä jos lyön sen tiiliseinään? Lakkaako ontto tunne sisällä? Ja villiintyneessä puutarhassa talon takana kuolleet kahisevissa pusseissaan minä menen sinne, olen lähellä multaa lähellä pilviä

Halkeama tuolissa vieraat elämänmuodot saapuvat sitä kautta aamuyön silittäjät valossa olet yhtä vuosisatojen kanssa osa jotain korkeampaa voimaa, osa jotakin ihanaa Tyrkytät älyä vaikka tarvitaan viisautta hyvissä aikeissa kylvät pahan siemenet, minne menet Maitomaisen sumun hälvetessä tulevat yhteiset ystäväsi ja sytyttävät kirkkaan lampun pääsi päällä ja toisen sisälläsi alat vihdoinkin ymmärtää rajallisuutesi ja että keskenkasvuisuudessasi tulet vain tuhonneeksi kaiken tieltäsi