Juttua Aistiesteettömyydestä

Koko podcastin aloitusjaksossa syvennytään pohtimaan äänimaailmaa. Analysoitavana ovat erityisesti julkisten tilojen taustahälyn ja taustamusiikin yllättävän moninaiset vaikutustavat ihmiseen. Sitä ennen on kuitenkin palautettava mieleen miksi kotona on vaikeampaa tehdä etätöitä kuin erillisessä työtilassa, ja etteivät aivot suinkaan prosessoi kaikkia ääniä samalla tavalla.Neutraalia tilaa ei ole olemassakaan, eikä taustamusiikki ole vain mitä tahansa hälyä, vaan siinä on jotakin aivan erityistä. Äänimaailma ei pelkästään vaikuta yksittäiseen henkilöön, vaan myös siihen, mitä hän ajattelee ympäristöstään, siinä olevista muista ihmisistä, ja omasta suhteestaan niihin.Koko jakson läpi teemana käytetään elokuvien maailmaa metaforana pohtimaan taustahälyn dramaturgiaa.Mitä siitä seuraa, kun ympäristöön lisätään sekalaista taustahälyä ilman tietoisia tavoitteita ja ymmärrystä äänten vaikutuksista?Tähän jaksoon on äänisuunnittelullisin keinoin tehty useita auditiivisia esimerkkejä, mutta kuitenkin aina hallitun lempeästi ja ohjatusti.Taustahälyn dramaturgia on pituutensa takia tuplajakso, josta tämä on ensimmäinen osa. Kuuntelethan myös toisen osan, sitten kun se julkaistaan!Ennakkojulkaistu hiljaisesti: tutkimusviitteet ja muut mainitut resurssit täydennetään tähän vielä myöhemmin.Käsikirjoitus, äänisuunnittelu, kansikuva: Riku WallinVieras: Liila JokelinTässä podcastissa ei koskaan käytetä tekoälyä.