Jakso # 32 Sielunkumppanuudesta

Kun kohtaa ihmisen, joka herättää valtavan yhteenkuuluvuuden tunteen ja ajatuksen siitä, että tässä on nyt oma vastinkappale, ollaan isojen asioiden äärellä. Puhutaan rakkaudesta ja sielunkumppanuudesta tai parisieluista.  MUTTA. Ja tuo on iso mutta, koska enää ei olla kaksikymppisiä, on elettyä elämää ja kuten tässä jaksossa tilanne Johannalla (nimi muutettu), että molemmat ovat tahoillaan varattuja. Mitä tästä seuraa? Alkuhuuman jälkeen tulee pudotus. Pudotus seuraa yleensä hetkeä, jolloin toinen olisi valmis lunastamaan yhteiset suunnitelmat, mutta toinen jäykistyy pelosta. Homma ei enää menekään kuin elokuvissa. Kun elämä on sielunkumppanuuden tiellä saa aikaan menetyksen, epätoivon ja surun tunteita. Silloin moni kysyy Saanko vielä tämän miehen? Tuleeko meistä pari?  - Aivan kuin vastaus olisi ennalta päätetty, jonka kohtalo tietää ja on suuressa viisaudessaan etukäteen päättänyt. Tässä jaksossa jutellaan tästä teemasta ja alustuksena (pohjautuen myös omiin muistoihin) siitä Kuinka ERO on ihmisen elämän stressaavimmista tilanteista, jossa jokaisen selviytymismekanismit lyövät täysillä päälle. Silloin tulee sanottua idioottimaisia juttuja ja tehtyä asioita vähemmän tyylillä -> Miksi nämä asiat kannattaa tulkita jossain vaiheessa uudella tavalla?  Sitten Johannan viestiin pohjautuen siitä, miksi hän ja sielunkumppani päätyivät eri osoitteisiin lupaavan alun jälkeen? Entä mikä on kenties tärkein asia, henkinen laki, joka tämänkaltaisessa tilanteessa kannattaa muistaa.  Lopuksi jutellaan siitä, mikä tarkoitus tällä kaikella on – JOS YHTEISTÄ ELÄMÄÄ EI TULE? Miksi tämä ihminen tuli elämääni juuri nyt? Miksi tämä suru ja kipu?