Kausaalinen talismaani: keskoset, sisäinen tilasto ja kadonnut vastuu

Mitä tapahtuu, kun järjestelmältä kysytään miksi vahinko kasvaa — ja vastaukseksi annetaan syynimi, joka kuulostaa todelta mutta ei kanna selityksen painoa?Tässä Mekanismirealismin jaksossa yhdistetään kaksi käsitettä: kausaalinen talismaani ja sisäisesti tiedetty tilasto. Tapausesimerkkinä toimii Espoon kouluväkivaltakeskustelu. Kun opettajiin kohdistuva väkivalta oli lisääntynyt, selitykseksi tarjottiin muun muassa oppilasmäärän kasvua, vaativan tuen oppilaiden määrää ja jopa sitä, että yhä pienempiä keskosia pystytään pelastamaan.Keskosuus on todellinen ilmiö. Joillakin lapsilla on todellisia kehityksellisiä haasteita. Mutta juuri siksi se toimii kausaalisena talismaanina: moraalisesti suojattu syynimi voi purkaa selityspaineen ilman, että kukaan laskee, mikä osuus väkivallan kasvusta oikeasti selittyy sillä, mitä muita syitä vastaan se kilpailee ja minkä päätöksen pitäisi muuttua, jos väite olisi totta.Jakson toinen kerros on vielä tärkeämpi. Samassa keskustelussa kävi ilmi, että väkivalta- ja uhkatilanteiden määrää ei enää julkaistu arviointiraportissa, vaikka sitä seurattiin edelleen sisäisesti. Järjestelmä ei siis lakannut tietämästä tilastoa. Se lakkasi tekemästä tilastosta julkisesti sitovaa.Ydinväite on: näkyvä absurdi selitys voi viedä huomion pois rakenteellisesta liikkeestä. Kun keskustelu keskittyy siihen, oliko keskospuhe typerä, vähemmälle huomiolle jää kysymys siitä, miksi kasvava väkivaltatilasto poistui julkisesta raportista juuri silloin, kun se olisi sitonut instituutiota eniten.Jakso kysyy viisi mekanismikysymystä jokaisesta selityksestä: mikä osuus ilmiöstä tällä syyllä selittyy, mitä kilpailevia syitä vastaan, mikä havainto erottaa ne, kenen päätös muuttuisi ja mikä tieto kumoaisi väitteen?Ilman tätä selitys ei ole vielä analyysi. Se on talismaani.https://kunnas.com/articles/causal-talisman