Lastensuojelun markkinat

Keskustelu lastensuojelun markkinoista ja markkinoistamisesta on epä-älyllistä ja tylsää (vaikka keskustelijat eivät sitä välttämättä ole). Se jää helposti juupas–eipäs-tason väittelyksi, jossa osapuolet puhuvat toistensa ohi, eikä koskaan oikeastaan päästä puhumaan merkityksellisestä sisällöstä. Alan sisällä aihetta vältellään.Yksi esimerkki on ihan perustavanlaatuinen kysymys yritysten toimintalogiikasta ja lastensuojelun tavoitteista: osakeyhtiön voiton tavoittelu ja lapsen etu eivät ole sama asia, vaikka niitä yritettäisiin kuinka sovittaa yhteen. Tämä ei tarkoita, että yksityinen toimija olisi automaattisesti huono tai julkinen automaattisesti hyvä, vaan sitä, että jännite ja ristiriita tavoitteiden välillä on olemassa. Sen tunnustaminen voisi tehdä keskustelusta rehellisempää ja hedelmällisempää.Pohdin myös sitä, miten erilaisia toimijoita lastensuojelun “markkina” oikeastaan sisältää: kansainvälisiä pörssiyhtiöitä, kotimaisia yhteiskunnallisia yrityksiä, pieniä yrityksiä, yhdistyksiä ja yksittäisiä laitoksia. Silti niistä puhutaan usein yhtenä massana. Sama mustavalkoisuus näkyy jaottelussa “julkinen vs. yksityinen”, vaikka todellisuus on huomattavasti monimuotoisempi. Viime aikoina kentällä on tapahtunut kiinnostavia muutoksia pitkän keskittymisen jälkeen: hyvinvointialueiden oman palvelutuotantoa on lisätty ja uusia yrittäjiä on tullut kentälle.Mielestäni voitontavoittelua välittömämpi ongelma lastensuojelun markkinoistumisessa on se, että suuri osa yksityisesti tuotetusta lastensuojelusta toimii melko suljetusti omassa rakenteessaan. Mahdollisen kehittämisen hedelmät ja hyvät tekemisen tavat jäävät yritysten omaksi toiminnaksi. Paljon voittoa tekevät organisaatiot eivät edes osallistu yhteisiin ponnistuksiin tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatioiden tekemisen tai niiden rahoittamisen osalta.