Metsä

A Forest. Hopefully my last effort with this decayed, snap-crackle-pop, ten years old computer & out-of-date equipment. And maybe I should get my over aged ESP maintained for a first time. And change the strings...learn to play and sing. Oh, so much to do, so short a life. Askelin raskain kaupunkiaroa käyn, koditon puuttuvan paino raskaampi kaikkea korvaavaa on värien liike taustalla jatkuva, tauoton Häviää rytmiin kahleiden kalina kuulumaton On siellä jossain kätköissä sammalen, jäkälän kruunaaman puun asuu kolossaan metsän luurankojen, virrassa mahlan ja kuun höyrystä, usvasta kiehuvan lähteikön kietoutuu silmät ja suu naisenkasvoinen, menninkäisääninen uniin jo muodostuu Sisältä kiven, betonin, asvaltin, teräksen salaisuus puuttuu, ei kätkeydy kulkija näkymätön tuetta kaatuu, kyllästetty puu oksaton, juureton rakenteet ontot ja terävät tyhjiä kaikki on On siellä jossain kätköissä metsien, huomassa tunturin, suon Helmassa valon ja helmassa pimeyden elämä elämää luo itiösateessa syntymän, kuoleman jatkumo muodostuu rinnakkain, limittäin, lomittain, sisäkkäin kantava vahvistuu Kesytetty ihminen on, oljista, langoista värikäs, eloton irtileikattu paperinukke, tuulien vietävä, elossaan avuton tahdistin, joka sydäntä piiskaa, tahdissa pakon ja tahdissa viihtymisen lakkaa lyömästä, sydäntä syömästä kun astun alle ja sisälle ikuisen Kohdattava täällä itsensä on, tyhjän ja puuttuvan katseen alla hiljaisuus on lahjomaton, muukalaisena olo kuin alastomalla silti pitkään niin viipyä aion, unesta herätä taivasalla metsässä ohut ja kevyt on niin syyllisen mieli syyntakeettomalla Solmii päättymätöntä lankaa, säikeiksi säikeiden lomaan runsauttaan mukanaan kantaa, jalkapohjiini yhdistää maan tyhjä täyttyy lähteestä jota aura ei saa kuivumaan Joka kevät kun palaan, muistan: en lähtenyt milloinkaan