Miksi kirkolla on niin huono maine?

from Hengenmenot · host Kati Reijonen

Tänään vieraanamme pappi ja räppäri Lauri Kemppainen. Keskustelemme esimerkiksi siitä, mitä merkitystä on kristinuskon opinkappaleilla ja mitä filosofi Wittgenstein oikeastaan tarkoitti sanoessaan, että siitä, mistä ei voi puhua, on vaiettava.  Kysyin Laurilta myös, mitä hän kysyisi Jeesukselta, jos voisi viettää hänen kanssaan viisi minuuttia. Keskustelussamme viittaamme kirjoihimme: Lauri Kemppainen: Rukoileva kädellinen (Perussanoma, 2013) Kati Reijonen: Iso ajatus. Pitäisikö Jumalalle antaa vielä mahdollisuus? (Atena, 2018). Viittaan myös seuraavaan Ylva Eggehornin runoon Pannaanko tasan?  Oli tavallinen päivä, me istuimme keittiössä, meillä oli pullo Coca Colaa Jeesus ja minä, oli kuuma ja pöly leijui auringossa: Pannaanko tasan hän sanoi, meillä oli pikku-ranskis myös, me söimme ja katsoimme toisiamme pitkään auringonsavun läpi ei pelottanut edes kun hän lähti pöydälle jäi tyhjä pullo ja muruja: tavataan hän sanoi ja minä näin sen selvän värinän hänen askelissaan joka merkitsi: nyt mutta sitten tajusin mitä se kaikki merkitsi sinä päivänä Ei ollut rumpuja eikä jyrinää ei kellojen pompotusta eikä kova tuuli levitellyt lippuja eikä silmät selällään kuunneltu suuria sanoja: oli vain jotain mitä pantiin puoliksi tai sillä lailla ja oltiin samassa paikassa mutta omatkin vuoret oli tallella oli oma elämä vaikka se jotenkin katosi ja läheisyyden koki selvänä (olen hämmentynyt)

What this episode covers

Tänään vieraanamme pappi ja räppäri Lauri Kemppainen. Keskustelemme esimerkiksi siitä, mitä merkitystä on kristinuskon opinkappaleilla ja mitä filosofi Wittgenstein oikeastaan tarkoitti sanoessaan, että siitä, mistä ei voi puhua, on vaiettava. Kysyin Laurilta myös, mitä hän kysyisi Jeesukselta, jos voisi viettää hänen kanssaan viisi minuuttia. Keskustelussamme viittaamme kirjoihimme: Lauri Kemppainen: Rukoileva kädellinen (Perussanoma, 2013) Kati Reijonen: Iso ajatus. Pitäisikö Jumalalle antaa vielä mahdollisuus? (Atena, 2018). Viittaan myös seuraavaan Ylva Eggehornin runoon Pannaanko tasan? Oli tavallinen päivä, me istuimme keittiössä, meillä oli pullo Coca Colaa Jeesus ja minä, oli kuuma ja pöly leijui auringossa: Pannaanko tasan hän sanoi, meillä oli pikku-ranskis myös, me söimme ja katsoimme toisiamme pitkään auringonsavun läpi ei pelottanut edes kun hän lähti pöydälle jäi tyhjä pullo ja muruja: tavataan hän sanoi ja minä näin sen selvän värinän hänen askelissaan joka merkitsi: nyt mutta sitten tajusin mitä se kaikki merkitsi sinä päivänä Ei ollut rumpuja eikä jyrinää ei kellojen pompotusta eikä kova tuuli levitellyt lippuja eikä silmät selällään kuunneltu suuria sanoja: oli vain jotain mitä pantiin puoliksi tai sillä lailla ja oltiin samassa paikassa mutta omatkin vuoret oli tallella oli oma elämä vaikka se jotenkin katosi ja läheisyyden koki selvänä (olen hämmentynyt)