Miksi tiede etenee hautajaiset kerrallaan

Miksi uusi tieteellinen totuus voittaa joskus vasta, kun vanhan paradigman puolustajat kuolevat?Tässä Mekanismirealismin jaksossa puretaan Max Planckin kuuluisa ajatus siitä, että tiede etenee hautajaisten kautta. Tavallinen selitys on psykologinen: vanhat tutkijat ovat jääräpäisiä, uransa vanhaan malliin sijoittaneita ihmisiä, jotka eivät enää kykene muuttamaan mieltään.Mekanistinen selitys on terävämpi. Ongelma ei ole vain yksilön päässä, vaan kentän rakenteessa. Senioritutkija voi olla kantava solmu, jonka ympärille sitoutuvat neljä akselia: episteminen auktoriteetti, status, resurssit ja koordinaatio. Kun näitä akseleita ei voi haastaa erikseen, nuori tutkija ei maksa vain älyllistä hintaa eri mieltä olemisesta. Hän maksaa samalla urahinnan, statushinnan, rahoitushinnan ja yhteistyöhinnan.Hautajaiset muuttavat kentän kustannuspintaa. Ne eivät välttämättä muuta kenenkään mieltä, mutta ne voivat irrottaa akselit, jotka pitivät vanhan paradigman paikallaan.Jakson kysymys on: millainen tiedeyhteisö tarvitsee kuolemaa edistyäkseen — ja millainen instituutio osaa irrottaa auktoriteetin, statuksen, rahoituksen ja koordinaation toisistaan jo elävien aikana?https://kunnas.com/articles/why-science-advances-funeral-by-funeral