Osa 8 - Tietäisimmekö Canthia, Jotunia & Kiveä ilman painettuja näytelmiä?, vieraana Heini Junkkaala

Suomalaiset teatterit esittävät suomalaisten näytelmäkirjailijoiden kantaesityksiä kiitettävästi. Kustantamatta nämäkin uutuusnäytelmät jäävät kuitenkin pääosin vain niiden aikalaisten mieliin, jotka näkevät esityksen. Mutta elääkö tämän päivän näytelmä ilman painettua sanaa tuleville sukupolville, kuten ovat tehneet Minna Canthin, Maria Jotunin ja Aleksis Kiven kirjaksi painetut näytelmät? Kirja kerrallaan -kustantamo julkaisi 240 näytelmää kirjana vuosina 1999 - 2012. Tänään vain yksittäiset näytelmät päätyvät kirjaksi. "Suomessa näytelmäkirjallisuuden status kirjallisuutena on hauras. Näytelmä pitää julkaista kirjana siksi, että se on yksi kirjallisuuden laji. Ja siksi, että ainoastaan, jos näytelmiä julkaistaan kirjoina, niitä luetaan. On tosi hienoa, että voimme lukea Canthia, Jotunia ja Kiveä. Mutta tosi surullista, että muuta [näytelmäkirjallisuutta] ei edelleenkään lueta. Näytelmällä kirjana on erilaista kestävyyttä.", sanoo näytelmäkirjailija, dramaturgi, kirjailija Heini Junkkaala. Minna Canthin juhlavuonna käymme Heinin kanssa kaksi keskustelua näytelmäkirjailijana olemisesta ja näytelmäkirjallisuuden asemasta. Toisessa osassa keskustelemme Heinin kanssa muun muassa siitä, mikä on kirjailijan isoin haaste meidän ajassamme ja miksi näytelmät ansaitsevat tulla painetuksi. Kuva Jonne Räsänen/ Otava 2018.