Palkintoepidemia: kun työ lakkaa olemasta funktio

Mitä tapahtuu, kun yhteiskunta lakkaa kysymästä kuka osaa tehdä työn — ja alkaa kysyä kenelle paikka kuuluu?Tässä Mekanismirealismin jaksossa käsitellään palkintoepidemiaa: ajattelutapaa, jossa virat, tutkinnot, tittelit ja työpaikat nähdään yhä vähemmän suoritettavina funktioina ja yhä enemmän jaettavina palkintoina. Funktionaalisessa kehyksessä lentäjän istuin on olemassa, koska lentokoneen täytyy lentää. Työ on osaamisen taakka. Status ja palkka ovat kannustimia, joilla harvinainen kyky houkutellaan paikalle. Distributiivisessa kehyksessä sama paikka muuttuu halutuksi omaisuuseräksi: tuloksi, arvovallaksi, autonomiaksi ja vallaksi.Epidemia leviää kahdesta suunnasta. Ylhäältä filosofia ja politiikan kieli alkavat käsitellä virkoja ja asemia jaettavina sosiaalisina hyödykkeinä. Alhaalta ihmiset näkevät oikeita palkintotöitä: titteleitä, palkkaa ja statusta ilman näkyvää tuotosta. Johtopäätös on rationaalinen: jos jotkut työpaikat ovat palkintoja, miksi palkintoja ei jaettaisi oikeudenmukaisemmin?Ongelma on, että havainto on usein tosi. Siksi epidemiaa ei voi voittaa pelkällä argumentilla.Jakso näyttää, miksi palkintoepidemia menestyy erityisesti siellä, missä palaute on hidasta, hajautunutta tai kiistettävää: byrokratiassa, HR:ssä, akatemiassa ja yritysstrategiassa. Se pysähtyy vasta siellä, missä fysiikka, markkina tai tulostaulu tekee epäonnistumisen näkyväksi. Rokote ei ole moraalinen paheksunta. Rokote on arkkitehtuuri: tiukat palautesilmukat, nimetty vastuu, tuotoksen näkyvyys ja sellaisten palkintotöiden poistaminen, jotka opettavat kaikille että funktio oli vain kaunis peitetarina.https://kunnas.com/articles/reward-epidemic