September

Kuljen itseni muistoksi sinussa, tunnen itseni muistona näen elämäsi minusta vapaana, vapautettuna Katselen, kuinka kävelet hiljaa elämämme muistolehdossa sisälläsi kaipausta, koleaa, syysillan kultaa viileää Elämänpuuni koivu, lehdetö, kitukasvuinen mieleni sää harmaa, lokakuinen, hyinen, riitteinen kurjen siipi kantaa etelään, pohjoinen taivas romahtaa tippuu, rikkoutuu Sariolaan, Pimentolaan, Päivölään Mutta eipä mennä asiain edelle, tapojeni mukaisesti turhaan korkein aika tästä elämästämme kumpaakin meitä odottaa näinä vuosina elämännälkäni vahvempi on kuin milloinkaan vaikka katselenkin kohti itää missä sielu lepää, mieli ei kaipaa lepoa Paras aika elämässä koittaa kun kykenee taaksensa katsomaan menneisyys on tämä kiinteä maa, kotipihalta ponnistaa tulevaan paras hetki on juuri nyt kun saan kanssasi kasvaa ja hengittää siniaaltojen meri kuiskaa lempeästi vain, ei enää kuohua Aikaan jähmettyneet hetket, kovettuneet, jäätyneet purot, joet, järvet, meret avarine selkineen höyry nousee keuhkoistasi illan yksinäiseen pakkaseen lapsenmieli haihtui kauan sitten taivaan sineen, helteeseen Sinne me matkaamme, kantamana muistojemme läpi maan ja manalan, yhdeksän taivaan, kirjokannen tänään muista elää kuten et koskaan, milloinkaan ennen synnyinoikeuteni: kuolemastani neuvotellut en Minä olen laine yksinäinen yli niityn kultaisen kun katsot Rutalahden laaksoon kasvot, mieli palellen maiseman avaruus, huomisen arvaamattomuus auringonlasku kultaa sydämesi tyveneen