Soilin seurassa Manne Mali - suorapuheinen kirkonmies

Manne Mali on hiippakuntakonsulentti Västeråsista. Hän ei kursaile, vaan sanoo suorat sanat siitä, mitä ajattelee tämän päivän maailmanmenosta. Koulu esimerkiksi ei ole aina hyvästä, sanoo Manne. Lyssna på alla avsnitt i Sveriges Radios app. Elämä ei ole mustavalkoista. Asioita voidaan tehdä monella tavalla. Elämä on oppimista ja oppimista totutusta pois. Manne syntyi 2.5.1959 Forssassa. Hän sai hätäkasteen, sillä hänellä oli vastasyntyneenä vatsaportintulehdus. Lähisuvussa hänellä oli monenlaisia taustoja: Äidinisä oli tehtaalainen, myöhemmin kirjakauppias ja klarinetinsoittaja. Äidinäiti oli maalaistalosta, agronomin tytär, isänäiti  taas savolaisen ja suomenruotsalaisen suurperheen vanhin. Mannen isänisä oli eläinlääkäri ja tuomarin, ministerin ja poliitikon poika, isä keinosiementäjä, äiti pitkään kotiäitinä. Eno omisti mailatehtaan, toinen eno oli rumpali, isän veli eläinlääkäri ja serkut lääkäreitä ja diplomi-insinöörejä  miltei kaikki. Löytyy suvusta yksi muukin kirkonmies: isoisän äidin veli oli sotarovasti, jota myöhemmin kutsuttiin kenttäpiispaksi. Ja myös yksi kirkkohistorian professori, joka totesi jo 1950-luvulla, että tytöt kyllä ovat taitavampia, mutta pitäähän joistakin pappejakin tulla. Lapsuutensa Manne asui Forssassa ja kesät hän vietti  maalla Tammelassa 1960–70-luvuilla. Hän oli neljästä veljeksestä nuorin. Mannen veljet Mika ja Turkka ovat nykyään tunnettuja muusikoita, Turkka myös menestynyt sanoittaja. Musiikkiin satsattiin jo heidän lapsuudenkodissaan. Manne soitti pianoa, vaikkei hänestä pianistia tullutkaan. Hän osallistui myös poikakuoroon ja tanhuun – kulttuuriharrastuksia siis.  Manne teki opettajansijaisuuksia omassa lukiossaan Forssassa ja Punkalaitumella, ja opiskeli teologiaa Helsingissä. Ruotsiin Manne Mali muutti 5.10.1987.Hän työskenteli aluksi Eskilstunassa suomenkielisessä seurakuntatyössä, kunnes hän sai pyynnön siirtyä Strängnesiin suomenkielisen hiippakuntakonsulentin sijaiseksi.Hän löysi vaimon, joka on suomenkielinen diakoni, ja heillä on kaksi lasta. Seuraava pyyntö tuli Västeråsista 1989 ja siellä Manne on edelleen suomenkielisenä hiippakuntakonsulenttina.  – Samassa virassa olen ollut siitä lähtien. Tosin työtehtävät ovat muuttuneet vuosien kuluessa paljonkin. Se on tehdyt työstä mielenkiintoista ja haasteellista. Aluksi pääpaino oli lapsi- ja nuorisotyössä. Nyt työntekijöiden rekrytointi, kurssien ja koulutusten järjestäminen ja pitäminen niin vapaaehtoisille kuin työntekijöille, sekä konsultointi seurakuntiin ovat pääasiallisia työtehtäviäni,Manne kertoo. Kuka loppujen lopuksi on terve, ja mikä on terveyden ja sairauden ero? Sairas ihminen on paljon muutakin kuin sairautensa. Ja kuoleman läheisyys auttaa arvostamaan elämää. Soili kertoo ohjelmasarjastaan: Smalltalk ei ole koskaan ollut tämän hämäläisnaisen vahvin laji. Kuulumiset vaihdetaan sen takia heti kättelyssä, ja niihin ehkä palataan kun eron hetki lähestyy. Melkein kokonainen tunti siinä välillä keskitytään muuhun. Puhutaan siitä, mikä vaivaa ja mikä on hätänä. Siitä, mikä antaa onnen tunteen ja miten on päästy pälkähästä. Lapsuudesta, tärkeistä ihmisistä elämänpolun varrella, tehdyistä valinnoista, ovista joita on suljettu ja ovista joita on avautunut. Joka viikko uusi vieras, josta tuleekin sinulle tuttu. Hän on myös mukana vaikuttamassa siihen, mitä musiikkia ohjelmassa soitetaan. Haastattelija: Soili [email protected]