Wrong Life - Väärä elämä

Jo lapsena halusin kohottaa tähtitaivaan helmaa kutsuvaa kiven, hehkuvan hiilen sisään kurkistaa nuotioon, syvyyteen Olen jyrkänteen reunaa kävellyt pikkukiviä alas potkiskellut vuoren huippua vilkuillut syrjäkarein, vaivihkaa Haasteista pienimmänkin edellä olen pakoon pyrkinyt en saavuttanut maalia koska kieltäydyin kilvasta Kuvittelin ja vain haaveilin kuinka uskaltaisin, kehtaisin saamattomuuttani selittelin mutta jos, entä jos, mitä jos Olen vatvonut vatvomistani ja vatvomisiani vatvonut ensimmäisen askelen pelkoa ja tyhjän paperin hellinyt Minkä ihmeellisen voiman te tavalliset kaikki valjastatte matkastanne jätätte kaiken muun ja vain suinpäin elätte epäilyksieni kehällä kierrän miljoonatta sakkokierrosta kasvoillanne ei hikeä selässänne ei asetta Se elämä missä halusin elää elämä jota halusin halata maailma jonka osaksi synnyin katosi jossain vaiheessa lapsuuden Elämänkokemus mullassa vieraassa kasvanut on; nyt olen tienhaarassa elämänkudos mieltäni hylkii merkityksen tunne paakkuuntumaan pyrkii Kun astun ovesta, tahtoisin tuntea edes kerran: olen vieläkin kotona mutta jo aamu selkäpiitä riipii ilta ja varjot lähemmäksi hiipii En milloinkaan rauhassa, takaa-ajossa unien hahmo tuo lähestyy mustana kuin juoksuhiekassa tai rimpiluhdassa onni on pysähdys, alan vajota Tahtoisin viimeinkin luovuttaa julistaa: elämä kannattelee kuin vesi: se enemmän upottaa mitä enemmän pyristelee elämänväsymys huuhtoisi pois tomun pelon vuosikymmenten vielä kerran varjot lyhyitä ois katsoisin huomista hymyillen