Radiomafian Kohtaaminen

"Julkisuus on sellainen asia, että sitä voi säädellä. Ei onneksi tarvitse esimerkiksi naistenlehtimaailman hypätä kertomaan, mitä kaikkia ystäviä sulla on ja millainen sun koti on", sanoo Pekka Haavisto.

"Eihän tässä ammatissa eläkkeelle mennä, ei ohjaaja ainakaan. Mä kävelen vaan porukan mukana ja kattelen, kyselen ja rakennetaan kuvia, ohjailen vähän noin. Eihän se työtä ole", toteaa Åke Lindman.

"Isäni oli psykiatri, ja mielisairaala oli minulle tavattoman mieluisa elinympäristö. Olen arvostanut sen jälkeen niin sanottua normaalimaailmaa vähemmän kuin ehkä muuten olisin arvostanut; siinä oli ennakkoluulottomuutta ja rajojen rikkomista koko ajan silmien ulottuvilla", kertoo Peter von Bagh.

"Pikkunen Suomi-poika tulee outoon paikkaan, vetäsee Ollin-polkan, kumartaa ja lähtee pois", Veli-Matti Järvenpää muistelee ensimmäistä ulkomaankeikkaansa.

"Mä olen säilynyt uteliaana ja löydän aina uusia juttuja. Olen etsinyt niitä menneisyydestä tai yhä kaukaisemmista paikoista", toteaa Waldemar Wallenius.

"Tyttären syntymä antoi sellaisen armon, että se oli viimeinen kolahdus, että mihin sä heität tän elämäsi hukkan. Sitä kautta tuli nöyryyttä, että meikäläinen ei ole maailman napa", toteaa Atik Ismail.

"Maailmassa on niin paljon kaikennäkösiä neuvojia, että jos niitä kaikkia rupeis kuuntelemaan, mistään ei tulisi mitään. Välillä pitää tehdä niin kuin pitää", toteaa Tapio Liinoja.

"Ihmisen tärkein ura on elämä. Mitä paremmin oppii kuuntelemaan itseensä, sitä lähempänä on sitä, mikä musta tulee. Eikä se ole sidottuna mihinkään ammattiin", toteaa Alpo Suhonen.

"Mua vierastuttaa suomalaisessa kulttuurissa se, että lähdetään siitä, että elämä on kovin ikävää ja kohta se loppuu", toteaa Esa Saarinen.

"Urheilu on se ala, mitä mä olen opetellut ja tiedän paljon. Urheilussa olen se, mitä ihmisen pitäisi olla omalla alalla: tiedän yhä enemmän ja enemmän yhä vähemmästä ja vähemmästä", toteaa Raimo Häyrinen.

"Pitää jotain jäynää olla. En ole ymmärtänyt seurajohtajia, jotka ovat yrittäneet rakentaa akateemista, kilttiä joukkuetta, jossa kaikki on herrasmiehiä. Semmoinen joukkue ei tule onnistumaan, siellä pitää olla joku rosonen tyyppi joukossa!" sanoo Mölli Keinonen.

"Pääsin tv-ohjelmiin avustajaksi. Tämä oli kulmakivi ja käännekohta minun elämässäni: loppui lapsuus, nuoruus ja alkoi tämä Yleisradion kanssa yhdessäolo", kertoo Arvi Lind.

"Esiintyminen ja lavalle meneminen oli niin luonnollista, että ei siitä tehty suurempaa numeroa. Sitä aina käytiin esiintymässä, milloin ilman yleisöä ja milloin yleisön kanssa", Sari Kaasinen kertoo lapsuudestaan.

"Silloin tuntee olevansa pinnalla kun ensimmäinen kultalevy kolahtaa. Nyt mulla on niitä jo niin paljon, että ei tunnu enää miltään", toteaa Frederik.

"Yhtään päivää en vaihtaisi pois. Mulla on niin paljon elämänkokemusta ja elämän kokemuksia plakkarissa, että ei mitään rajaa. Kun se pikku-Tommi olisi koskaan uskonutkaan –" toteaa Tommi Läntinen.

"Mä olen aina ollut vähän kipsissä. On ollut vaikeaa esiintyä, vaikka olen tällainen rämäpää", kertoo Kojo.

"Jälkeen päin olen ollut kiitollinen, että mummo on pitänyt niin kovan kurin ja opettanut pärjäämään maailmassa. Pienikin voi pärjätä, kun tekee paljon töitä ja uskoo itseensä, on rehti. Tekemisen kautta pystyy ihminen pääsemään minne vaan", toteaa Anita Hirvonen.

"Jo ensimmäisellä keikalla opin nauttimaan siitä, miten ihmiset hörähtelee ja kuuntelee tarkaan. Se on mahtava tunne", toteaa Jope Ruonansuu.

"Musiikki on pakotie. Siinä on niin paljon tekemistä, kun siinä ei pääse koskaan loppuun. Minäkin olen niin alussa tässä musiikin tekemisessä, että siinä kyllä riittää työsarkaa. En ole joutunut miettimään sitä koskaan", toteaa Sakari Kuosmanen.

"Mulla on paljon asioita, jotka on jäänyt saamatta ja tavoiteltaviksi. Mun mielestä on hyvä, että näin on. Jos saa kaiken mitä haluaa, elämä menettää merkityksensä", toteaa Jorma Uotinen.

"Nuoruutta mystifioidaan. Ei se oikeasti niin nastaa ole, kun ei mistään mitään ymmärrä. Mieluummin mä olen kohta nelikymppinen kuin kakskytvuotias", toteaa Arto Melleri.

"Silloin kun asiat luistaa niin, että niitä ei itse kontrolloi, se on yliluonnollinen olotila. Sen takia tätä työtä jaksaa tehdä", toteaa Vesa Vierikko.

"Joku mulle aikoinaan sanoi, että olisit tehnyt englanniksi ja ollut Amerikassa, niin olisit aina ollut siellä jonkunlainen underground-legenda", kertoo Veltto Virtanen.

"Teatteri on pakoammatti tästä meidän arjesta. Saat kokea elämässäsi paljon enemmän kuin mitä yhden ihmisen elämä on", toteaa Pirkka-Pekka Petelius.

"Bändihommahan tuli kuvioihin jo '83. Se herätti hämmennystä erityisesti laulunopettajissa; klassisen laulun opettajat ovat tunnetusti hyvin konservatiivisia. Kuitenkin monet on tullut vastaan tässä asiassa, niiden on pakko hyväksyä se, että musiikki on muutakin kuin klassista", kertoo Honey B.

"Kyllä minun täytyy välittää siitä mitä muut ajattelee, koska olen korviani myöten veloissa. Jos tekisin pelkästään sellaisia temppuja joita haluaisin, eihän niistä kukaan maksaisi mitään", toteaa M. A. Numminen.

"Se on edelleen hämmästyttävä asiaintila, että joku haluaa maksaa mulle, että kirjottelen juttuja. Se on tyydyttävä asiaintila", toteaa Jari Tervo.

"Kiikkutuoli ja kissa - niistä me aina haaveiltiin siskon kanssa, että kun tullaan vanhoiksi, niin ne me hankitaan. Kyllä mä vielä odotan sitä aikaa, että pääsee kiikkutuoliin istumaan, nimittäin täyttä elämäähän tämä elämä on!" nauraa Aira Samulin.

"Jos sä tiedät olevasi oikealla asialla ja tiedät, että tämä on se, mitä sä tässä elämässä haluat, onnistut siinä varmasti!" toteaa Joel Hallikainen.

"Ihmisissä on niin mielettömän monta eri puolta. Meillähän laitetaan täällä kaikille ihmisille laput otsaan, mutta kun huomaa omasta elämästä sen, miten voi jossain tilanteessa muuttua. Funtsikaas sitä!" toteaa Ruben Stiller.

"Se oli sikäli vahinko, että me ajateltiin, ettei me välitetä mistään, tehtiin vaan huvikseen kasetteja. Sitten ne levisi alan harrastajien keskuudessa", A. W. Yrjänä kertoo CMX:n yllättäneestä suosiosta.

"Se ei välttämättä hyvä asia täyttää omaa haavettaan, koska silloin ei ole enää sitä haavetta jäljellä ja on vaikea tehdä jotain muuta", toteaa Hjallis Harkimo.

"Kyllä mä aikalailla kotona olen samanlainen kuin julkisuudessa. Julkisuudessakin olen äksy ja häijy ja täysin pihalla joskus", toteaa Jukka Virtanen.

"Ei sitä osannut laulaa ennen kuin mietti, mistä laulaa", toteaa Kristiina Halkola. "Aina piti opiskella, mistä on kysymys. Ei sitä noin vain mennä esittämään mitä tahansa. Aina piti tietää, mitä siihen liittyy."

"Jos eturivissä oli joitain, jotka näytti vähän väkivaltaiselta, kiihotin niitä ihan tahallani vielä suurempaan raivoon", kertoo Kauko Röyhkä.

"Mun mielestä tämä informaatio, mitä mä olen oppinut elämässäni, pitäisi olla ihmisillä, mutta sitä ei anneta ihmisille. Siitä tehdään kielletty hedelmä, siinä on mysteriaa. Kertokaa ihmisille totuus, mitä kama tekee sulle!" vaatii Andy McCoy.

"Millaista on ohjata? Siellä istutaan katsomosta ja annetaan ohjeita näyttelijötä. Tai jos ne on hyviä, ohjaaja voi vetäytyä kaffehuoneeseen vetäämään kahvia ja pullamössöä", nauraa Mikko Kivinen.

"Mä ajattelin, että musta tulee maalari. Ajattelin, että taidemaalari saa elää niin kuin sitä huvittaa, tekee hommaansa ja paskat piittaa siitä, mitä muut ajattelee", muistelee Pauli Hanhiniemi.

"Sitä on vaikea selittää, mitä tulee kaaliin, kun on kauhean suosittu. En nauttinut enää siitä", muistelee Olli Lindholm. Radiomafian Miten minusta tuli minä -sarjassa kuultu haastattelu on vuodelta 1995.

"Kyllä mä olin jo, että heitetään kintaat kaivoon ja annetaan sen epävireisen kitaran olla, kun ei kerran onnistunut", muistelee Heikki Salo.

"Keikkabussissa joskus alkuaikoina kuvittelin, että Pekka Tammilehto istuu tossa maitolavalla ja kattoo, kun tässä menee nämä huru-ukot autolla ohi kohti huimia seikkailuja", toteaa Topi Sorsakoski.

"Omat biisit oli juuri se, mitä sen musiikin piti olla. Musiikin tarkoitus on tehdä uusia, omia biisejä ja suomen kielellä", toteaa Martti Syrjä.

"Tietyt vaiheet ystävyyksissä oli niin hirveen totista ja julmaa puuhaa. Kaikki päiväkirjat, mitä mulla on, on niin vakavaa ja kantaa valtavia tunteita mukanaan!" toteaa Susanna Haavisto.

"Uskon, että yleisö tulee aina olemaan pieni blues-musiikille tässä maassa, enkä odotakaan, että se saa samanlaista huomiota kuin Kummeli", toteaa muusikko Heikki Silvennoinen.

"Viestien vieminen on tärkein juttu, musiikki on se väline. Mä olen palveluammatissa", toteaa Mikko Alatalo. "Suuri pettymys on se, että musiikki on täysin tarpeetonta meteliä, jos niillä ei ole vastaanottavaa mieltä."

"Kukaan ei uskonut, että mä olin Jormasin uusi kitaristi", muistelee Hasse Walli.

"En voi käsittää ihmisiä, jotka ei ymmärrä huumoria", toteaa Pedro Hietanen.

"Kuoleman kohtaaminen silmästä silmään toimii sellaisena juttuna, missä tää kysymys punnitaan oikeasti, että mihin sä uskot", toteaa muusikko Mikko Kuustonen.

"Jos mä nyt ihan rehellinen olen, niin ei tämä enää ole 26 tuntia vuorokaudessa rock 'n' rollia", toteaa Pate Mustajärvi.

"Musiikissa on määrätynlainen rytmi, joka johtaa seurannaistekijöihin, kuten liikkumiseen. Pop-musiikin kuvaan kuuluu heittäytyminen ja esittäminen", toteaa Danny. Danny Showsta keskutelemassa Danny ja Elukka Eskelinen. Toimittajana Josper Knutas.