Suomenkielisiä podcasteja

Itämeripäivän vietto tarjosi yllätyksen! Kalastajat toivat mereltä saaliinaan särkiä, kuhaa, säynävää ja ahventa. Pääsimme näkemään, miten kala tuodaan maihin ja viedään kalahalliin perkattavaksi. Olin todella iloinen, että tulimme Marjaniemeen, joka aina tarjoaa meille parastaan.

Piekkolan sisarukset kertovat Hailuodosta omia muistojaan ja havaintojaan. Keskustelualustana on visuaalinen tarinakartta Hailuodosta. Siinä on kuvattu Hailuodon maamerkkejä, taloja, luontoa, historiaa, majakkapihaa, merta ja elinkeinoja. Historian taruolentoja, uusia ilmiöitä ja henkilöitä. Keskustelun päivä oli perinnepäivä, jolloin asioita on hyvä muistella.

Juhannuksen aikaan on ihana käydä saunassa ja ajatella. Kuvassa punaisen talon vieressä on sauna, joka lämpiää usein. Kesällä, syksyllä, talvella ja keväällä. Sauna herättää aina luovuuden ajatukset kiukaan sihistessä ja tekee onnelliseksi. Pohdin myös rakkauden teemaa aivan loputtomasti. Mietin, kuinka monta juhannussaunaa minulla vielä lämpiää. Mietin, kuinka kauan rakastan.

Syyskuun lopun aurinkoinen suo veti vastustamattomasti puoleensa karpalosuolle. Menimme tutulle suolle, jota pitkin pääsisi myös Karvon pookille. Väsytimme itsemme niin, että pookille meno jäisi toiseen kertaan. Luonnossa liikkumista arvostaa, kun on kahlannut läpi kiireisen työelämän. Suo on pehmeä ja hyllyvä alusta tallustaa ja poimia karpaloita. Hieman dramatiikkaakin saimme, kun mieheni kävi heti retken alussa tutkimassa suota. Meinasi jäädä mättäälle tyhjän karpaloastiansa kanssa. Onneksi älysi sentään lompsia turvallisemmalle alueelle. Suon reunaan.

Päivitys 8.7.24: Oulu 1, Oulu 2 ja Oulu 3 ovat 1960-luvulla kasuunin päälle rakennettuja pohjamajakoita, eivätkä suinkaan uponneet. Historiassa onnkuitenkin laiva nimeltä Oulu 2, joka upposi. Haluan tässä tarinakartassa painottaa sitä, että Hailuodossa pidetään matkailijoista, jotka käyttävät saaren palveluita. Asuntovaunuille on vain kaksi paikkaa, jonne voi laillisesti leiriytyä eli Ailasto ja Luotsihotelli. Mielikuvituskartta Hailuodon saaresta, ksnsallismaisemasta, kuvaa saaren paikkoja, rakennuksia, luontoa, elinkeinoja, kalastusta, maanviljelystä, majakkaa, historiaa, haaksirikkoja ja kummituksia sekä hyviä haltijoita Hailuodon rikkaista ksnsantarinoista. Kaikkiin kuvaamiani asioihin minulla on monen vuoden ajalta saatua tietoa ja kokemuksia. En ikinä olisi uskonut, miten paljon kiinnostavaa löydän tältä hienolta merensarelta.

Linturetki Hailuodossa toukokuussa on yllätyksiä täynnä. Kuvan ristisorsa näkyi lähes kotipihalla, viljelyspellolla. Matka jatkui Kirkkosalmen lintutornille ja Kirkonkarin luontopolulle. Kirkkosalmen lintutorni oli uudistettu joiltain osin hienosti. Sielläboli uudet liitutaulut. Kuuntelin ja katselin lintuja ihmetellen kaikkea ihanuutta luonnossa. Kahvit ja eväät maistuivat.

Tervetuloa lasten luontopolulle Hailuodon Marjaniemeen, majakan ympäristöön. Helppo ja esteetön. Opas antaa tehtävät ja polku voi alkaa. Tehtävät on helppo tehdä vaikka kaverin kanssa ja oppia yhdessä. Palvelu on maksullinen. Lapsiystävällinen hinta. Tiedustelut [email protected]

Luotsivälittäjä Tea Merjovirta kertoo entisestä työstään luotsivälittäjänä. Hän halusi ehdottomasti vierailla Marjaniemen majakassa, jossa haastattelin häntä hänen mielenkiintoisesta työstään. Vaikka hän ei sitä enää tee, hän toimii merenkulun muissa tehtävissä ja vierailee eri majakoilla, koska ne ovat niin hienoja paikkoja. Kysyin, mikä on VTS-torni majakan vieressä ja hän kertoi sen tehtävästä. Samoin halusin tietää, mikä toinen majakan vierellä seisova rakennelma on. Se on AIS. Tarkempi tieto kuuluu podcastissa. Kannattaa kuunnella!

Hailuodon kevät Kevät on tullut vauhdilla saareen yhden viikonkin aikana. Tämä on neljäs kevääni saaressa. Tiedän, että saa olla tarkkana, jotta onnistuu kuvaamaan tai muuten havainnoimaan ainutlaatuisia kevätilmiöitä saarella.

Lähdin linturetkelle huhtikuun loppupuolella kohteena Hailuodon sisäosat, jonne muuttolinnut laskeutuvat, koska lumi on siltä jo osin sulanut. Linnut lepäävät ja ruokailevat viljelyspelloilla ennen pohjoisen matkaa. Osa jää pesimään myös Hailuotoon. Tiesin, että yksittäisiä lintuja saattaisi näkyä Järventakustan pelloilla, mutta minut luonto pääsi taas kerran yllättämään ja paikalla oli satoja lintuja. Joutsenia, kurkia, sorsia ja hanhia. Muita lintuja en erottanut kiikarillakaan. Tulin kyllä iloiseksi nähdessäni niin paljon muuttolintuja yhdellä kertaa, että halusin jakaa kokemukseni tässä podcastissa.Olen Hailuodon paikallisopas ja Kulttuurin elämysopas Oulu2026, joten voin viedä sinut sellaisiin lintupaikkoihin, joita kaikki eivät pääse kokemaan. Voit onnistua saamaan kuvan vaikkapa ristisorsasta, joka on harvinainen ja myöskin kaunis lintu.Ota yhteyttä joko minuun suoraan puh. 0414575185 tai Hailuodon paikallisoppaat ry:een. Yhteystiedot paikallisoppaista löydät verkosta esimerkiksi Hailuodon kunnan sivuilta tai VisitHailuodosta. https://ritvarundgren.wordpress.com/2022/05/15/hailuoto-perameresta-kohoava-hiekkasaari/

Kuvausta Hailuodosta kesällä ja talvella.

Pirkko Jääskelä kehittää palveluita Joulumuorin talolle. Hänen kehittämistehtävänsä kuuluu matkailualan opintoihin.

Miten digitalisaatio vaikuttaa eläkeläisen elämään? Podcastissa kerron, hitaaseen tahtiini, meidän eläkeläisten digitaalisesta elämästä. Koronasta on se haittaa että hankaluuksia, mutta voihan tilanteessa keksiä luovia ratkaisuja arkeen. Lastenlapsi ilahduttaa usein laulutervehdyksen videon välityksellä.

Saunanlämmitystunnelmia. Haen puita liiteristä, päästän vettä sankoon talon seinässä olevasta vesihanasta, muistelen, miten pitkäaikainen haaveeni omasta vapaa-ajan paikasta Hailuodossa toteutui. Käyn katsomassa, kun mieheni lämmittää saunaa. Kävelen lumisen pihan halki punaisissa vilttitossuissa kohti Tyrnävällä valmistettua hirsistä liiteriä ja nostelen koivu- ja mäntyklapeja puutelineeseen, jolla kannan ne saunaan. Saunassa kaivataan täydennystä saunanlämmitykseen. Talon sisällä totean, että ikkunoista näkyy lumen hienoisesti peittämiä sänkipeltoja ja odotamme vain hetkeä, kun joutsenpari lentää talon yli.

Aamukahvin ja uutisten jälkeen lähdin kävelylenkille lähistön pelloille. Tutut pellot, mutta miten harvoin niillä tuleekaan asteltua, kesällä ei voi ja talvella laiskottaa. Keksin kuitenkin lähteä kävelemään lumisille, jäisille ja jo vetisillekin pelloille. Tarkoitus on kiertää peltoaukea metsänreunasta toiseen ja hankkia askeleita mittariin. Luonnon tarkkailusta saa uusia ajatuksia, jäisellä ja lumisella pellolla joutuu terästämään aistejaan, ettei kaadu.

Mitä kotikaranteenissa voi tehdä?Podcast-jaksossa kerrotaan kirjan kirjoittamisesta omasta elämästä, jonka paras asiantuntija jokainen on itse. Sain suorastaan kehotuksia kirjoittaa aiheesta, vaikka se ei tällä hetkellä oikein kolahda. Löysin kuitenkin tietokoneelle tallentamiani päiväkirjamerkintöjä. Kopioituja käsinkirjoitetuista muistiinpanoista. Myöhemmin opin tallentamaan kiinnostavia tilanteita myös iPadiin. Toinen kiinnostava ajanviete on piirtely ja akvarellien maalaaminen. Kertasin värioppia, päävärit, komplementtivärit ja välivärit. Opetettavat väriteoriat ovat jossain määrin muuttuneet, mutta nyt tiedän kuitenkin paremmin taas, mitä värejä kannattaa yhdistää toisiinsa akvarelleissa. Kolmas harrastus on videoiden tekeminen valmiista materiaalista, jota minulla on eri vuodenaikoihin liittyvää materiaalia runsaasti. Käytän iMovien videoeditointiohjelmaa, mutta ongelmana on aina tallennustilan riittävyys. Nytkin tietokoneeni ilmoittaa, että levytila on vähissä. Poista vanhat ja suuret tiedostot. Tein sen ja toivon, että olen tallentanut sen ulkoisille kovalevyilleni.Pääsiäistä varten minulla on videoita koulusta, jossa piirsin pääsiäismunan hiilellä isolle paperille. Linnukan koulun oppilaat piirsivät sitten omat tulkintansa taululiiduilla taululle.

Kerron omia kokemuksiani koronaviruksen aiheuttamassa tilanteessa. Elämme karanteeninomaisissa oloissa. Olen eläkeläinen, samoin mieheni. Asumme omakotitalossa Kempeleessä ja vietämme aikaa myös Hailuodossa.Olen seurannut uutisia päivittäin ja luotan THL:n ja muuhun viralliseen tietoon kaikista eniten. Luotettavuus korostuu myös sosiaalisen median kanavissa, joita on opittava lukemaan. Sosiaalinen media on mitä parhain väline olla sähköisesti tekemisissä ihmisten kanssa, koska lähikontakteja pitää välttää. Ne levittävät todennäköisimmin korona-virusta, joka on vaarallinen riskiryhmiin kuuluville ja osin muillekin sairastuville.Palvelut ovat siirtyneet monilla aloilla verkkoon ja myös ikäihmisten on aika oppia käyttämään sähköisiä palveluja. Siinä mielessä tämä aika on oppimisen aikaa. Myös monet työikäiset tekevät etätyötä, jos se on mahdollista.Meillä ikäihmisillä on totuttautumista uusiin tapoihin arjessa ja harrastuksissa, mutta luulisin iän tuoman kokemuksen olevan vain etu tässäkin tilanteessa. Olemme joskus kuulleet rajoituksista yhteiskunnassa, vaikka emme sitä aivan konkreettisesti kaikki olisi kokeneetkaan. Sodanaikaiset pimennysverhot saattavat muistua mieleen, tai ainakin niistä on kuultu kerrottavan.Ruokakauppaan ei yli 70-vuotiaiden kannata väen vängällä pyrkiä. Se on valtioneuvoston selkeä ohje. Meille ruoan tuo poikamme. Ruokavarastossa eli pakastimessa on runsaasti tervellisiä marjoja vaikka koko kevääksi. Leipominen sujuu minullakin oikein mainiosti, kun vain hiivaa saa kaupasta.Mietin vielä polttoaineen hakemista huoltoasemalta. Voinkohan sen tehdä?Huolta herättää myös talous, juokseeko eläke tavalliseen tapaan, menettävätkö sijoitukset arvoaan rajustikin. Kaikkia mietin, mutta tässä tilanteessa väännän optimistivaihteen päälle.

Mrs Santa Claus house is located in Hailuoto, the largest island of the Gulf of Bothnia. The story tells you what kind of house Mrs. Santa Claus Finland has in the archipelago. It is a red log house, covered with boards. It is located in the middle of the national landscape, as Hailuoto Island is one of the most nationally valuable traditional landscapes in Finland. The yard also includes a sauna and a wood shingle.Built in the late 1940s, the house is made of 100-year-old logs and has an interesting history. The attic of the house may even haunt, which fits well with the picture of the island of stories, Hailuoto. Whatever else in the story is told by listening to the whole thing. The story is well suited for children and the young at heart. It's actually a Christmas fairy tale.Joulumuorin talo sijaitsee Hailuodossa, Perämeren suurimmalla saarella. Tarinassa kerrotaan, minkälainen talo joulumuorilla on saaristossa. Se on punainen hirsitalo, päällystetty laudoilla. Se sijaitsee kansallismaiseman keskellä, koska Hailuodon saari on kokonaan kansallisesti arvokkaiden perinnemaisemien joukossa Suomessa. Pihapiiriin kuuluvat myös sauna ja puuliiteri.Talo on rakennettu 1940-luvun lopulla satavuotiaista hirsistä, ja sillä on kiinnostava historia. Talon ullakolla saattaa jopa kummitella, mikä hyvin sopii Satujen saaren, Hailuodon, kuvaan. Mitä muuta tarinassa kerrotaan, se selviää kuuntelemalla koko juttu.Erityisen hyvin tarina sopii lapsille ja lapsenmielisille. Se on oikeastaan joulusatu.

Juhannusaaton tunnelmia Hailuodossa kertoo lautalla matkustamisesta, vapaa-ajan talolle saapumisesta ja juhannusaaton herättämiä ajatuksia satujen saarella. Saunanlauteilta voi kertoa tunnelmia ennen saunanlmmitystä. Vihta ei vielä heilu, eikä löyly sihise kiukaalla ennen sen lämmitystä.

Luonnontuotealan yrittäjä Riitta Rontu kertoo tuotteistaan.

Lauttamatkan tunnelmia Perämerellä. Jäät kolisevat vielä väylällä lauttaan, pääsiäisen aikaan on vielä jäälauttoja ja kiintojäätäkin. Merimetsot istuvat vapaamatkustajina jäällä.

Herkkutatin poiminta Hailuodossa on kiinnostavaa, vähän yksinäistäkin. Heinä-elokuun vaihteessa noin neljän viikon aikana. Vain metsä on minulla monesti seurana. Poimiminen tuo mieleen luontoon liittyviä asioita, joita pohdiskelen aivan valtavien herkkutattien löytämisen lomassa. Saalis taisi olla reilut viisi kiloa herkkua. Tulin pohtineeksi pahkojen kasvua ja metsänhakkuuta. Isojen mäntyjen kaatamisen filosofiaa todetakseni, että minulla ei ole vähäisintäkään käsitystä metsänhoidollisista seikoista.

Kuvausta Elisa Ollila Ögrenin kirjasta, joka ilmestyi pienen piirin luettavaksi jouluna 2018. Ögren kertoo elämästään siirtolaisena Ruotsissa ja lapsuudestaan Suomessa hyvin intensiivisesti ja kiinnostavasti. Podcast valottaa maisemia tähän rakkaustarinaan. Rakkaudesta syntymäkotimaahan Suomeen, elämään Ruotsissa, puolisoon ja perheeseen, luontoon ja lapsuuteen. Valoisalla tavalla siirtolaisen elämäntarinan.Kirjan kiinnostavimpia sisältöjä lienee ruotalaisen bisnesmaailman kovuus ja se, miten yrittäjäperhe selviää siinä. Toinen tosikertomus kirjassa liittyy erääseen rikokseen, jonka seurausten kuvaus sopisi myös tähän päivään.Elisa Ögren toimii pitkään kotikielenopettajana ja opettajana koulussa, jossa hänen taiteelliset lahjansa inspiroivat oppilaita tekemaan omaa taidettaan ja myös kollegoita omassa työssään. Kirja julkaistaneen niin suomenkielellä sopivana ajankohtana.

Suomi ja juhannus, merenranta ja auringonlasku!

Miten lisää matkailijoita Suomeen? Siinäpä kysymys, johon jokaisella on jonkinlainen vastaus. Rovaniemeläiset osaavat sen jo aika hyvin, koska he ovat harjoitelleet matkailun edistämistä joulupukin kaupunkiin Suomen valtion avustuksella. Myös Oulun seudulle ollaan innokkaana ottamassa vastaan maksukykyisiä turisteja. Me pidämme eettistä matkustamista parhaana tapana edistää matkailutulojen saantia tänne. Erityisesti koulutusmatkailijat olisivat tänne tervetulleita, koska meillä on monialainen yliopisto, jossa etenkin ICT on korkeatasoista. Samoin kauppatiede, humanistiset ja kasvatustieteet sekä lääketiede ja insinööritieteet.

Metsä on vihreä huone. Syötteen kansallispuistossa vaeltamassa kesäkuumalla.

Annikoskella uidaan ja syödään eväät. Vain mielikuvitus on rajana, minkälaiset eväät on mukana, voileivät ja juomat. Niiden pitää kruunata koko reissu. Syömisen ohella Annikoskella on luonnonkukkia ja perhosia, lintuja ja hyönteisiä kuvattavaksi asti. Pärjänjoki on matala, joten uimari voi kastella itsensä tai uida käsipohjaa rantakasvien seassa. Samalta paikalta olemme hiihtäneet monena talvena, vaikka paikan tunnistaminen eri vuodenaikoina on aika vaikeaa.Vaellukseen kannattaa yleensä valita paksupohjaiset kumisaappaat. Matkalla on yleensä myös kosteita paikkoja.

Retkeilyä Syötteen kansallispuistossa. Heinäkuu, lämmintä ja aurinkoista. Annikoski sopiva uintipaikka ja eväidensyöntipaikka.

Ruohokanukka ja muita metsän kaunottaria, ikivanhoja puita, jotain jota ei saa kertoa (hillanlehtiä), sääskiä, romantiikkaa, katajia, kuusenoksia, mustikanlehtiä. Seuralaiset jättävät amatööriretkeilijän oman onnensa nojaan Syötteen kansallispuistossa. Ei sitten kannata eksyä merkityiltä poluilta. Ei hätää, pian syödään eväitä Annikosken sillalla.

2. retkipäivä Annikoskelle uimaan, syömään eväitä ja kuvaamaan luontoa. Ainoa ongelma oli pysyä toisten innokkaiden matkassa. Polun varrella oli tämän tästä niin houkuttelevia kuvauskohteita. Kertoen, puhuen ja valokuvaten vallus oli juuri sellaista, mistä jää mieleen jotain talvenkin varalle! Matkalla selviää myös se, kuinka vanhalta voisit tuntea itsesi ikimetsässä.Annikoski sijaitsee Syötteen kansallispuistossa, jonne teimme retken heinäkuun helteillä.

Yllätyslöytö Hailuodon Hietaniemi! Ajoimme mutkaista soratietä kohti merenrantaa, tietämättä mitä löytäisimme. Tie oli mutkainen, kivenmurikat murjoivat autonpohjaa, joten oli ajettava varovasti tietämättä minne päätyisimme. Jäkäläkankaiden kumpareet, suota ja metsää, mustikanvarpuja ja lisää metsää.Punaisia pikku rakennuksia ilmestyi vihdoin maisemaan. Olimme valinneet sen tien, joka mielestämme johti jonnekin, ja se oli tämä paikka. Tämä satumainen hiekkainen merenranta, kaislikot, kivet, hiekat, aaltojen soiskiminen, meren ulappa jonnekin Ruotsin puolelle. Merestä nostettu merimerkki rannan tuntumassa. Pooki se oli minun mielestäni, mutta ei kuulemma ollut oikeasti. Näin kertoi ystävällinen koiran kanssa liikkunut pariskunta Porista. He olivat Hietaniemessä lähipiirin kalastajamökissä. Mökkien omistukset lienevät aika kiinnostavia, mutta ehkäpä hailuotolaisilla on niihin kotikenttäetu. Kohtuullistakin, että vuosisatoja paikalla olleet omistavat edes kalastajakämpän.

Tiesin edellisten luontoretkien kokemuksesta, että taas olisimme luontonautintojwn äärellä Syötteen kansallispuistossa. Kuuntele!

Toisena retkipäivänä heinäkuussa paistamme makkaraa Luppoveden rannan tulistelupaikalla. Järvi lienee osaksi tekojärvi, jonka paikalliset kaivoivat jotain tarkoitusta varten. Tunnelmia kuulet podcastissa! Aurinko paistoi niin, että silmiä häikäisi. Valkoisia pilvenhattaroita kuvastui Luppoveteen ja saimme parhaimpia kesäkuvia. No, ehkä aamutuimaan tai illankorvalla olisi saanut vielä parempia! Retkellä on jännittävää, kun tarkkaan ei tiedä, minne mennään, mihin päädytään tai ketä tavataan. Tällä kertaa osuimme paikalle, kun porovaadin imetti vasaansa keskellä maantietä. Ja mitä se emo tekikään ensin, pissasi tielle! Sitten nälkäinen poronvasa ilmstyi metsästä emonsa viereen ja rupesi syömään. Minä pelkäsin, että joku auto häiritsisi kuvaamista. Meillä on aivan huippuoppaat, jotka vuosien ajan ovat meitä houkutelleet jos jonkinlaisiin luontoseikkailuihin.

Lähde mukaan Syötteen kansallispuistoon, metsäpolulle helteisenä heinäkuun päivänä! Kävelen ystävien kanssa korkealle Syötteen päälle paksupyörien kulkemaa reittiä. Jos niillä päästään ylös, niin pitäisi minunkin onnistua, mutta hiki tulee pintaan. Viileä ajatus talvisesta hiihtoretkestä samoille paikoille hieman auttaa. Samoin kynttiläkuuusten näkeminen. Mutta silti kiipeäminen tuntuu kovalta urakalta. Pääsemmekö sinne, vai emme? Kuuntele podcast, niin saat selville sen ja ehkä itsekin lähdet luontoon reippailemaan.

Pytkynharjulta on lyhyt matka uimaan läheiseen suolampeen tai suojärveen.Katso valokuvia reissusta!https://flic.kr/s/aHsmbi4v3z

On tosi mukavaa retkeillä Syötteen kansallispuistossa Pudasjärvellä. Esimerkiksi Pytkynharjulta löytyy halauspuu, josta podcastissa kerrotaan. Kuulet muitakin kokemuksiamme heinäkuun retkeltä.

Jotain ajatuksia oululaisesta teknologiapäivästä. Osallistuimme Future City Challenge Oulun osakilpailuun ja voitimme sen. Minun roolini oli opastaa ryhmää pitchausvideon teossa.

Mitä Kevätiltana voi merenrannan tuntumassa kokea? Laineen liplatusta, nuorison ääniä, lintujen laulua. Verenpaineen alentamista luonnon helmassa. Tiede on todistanut, että näin todella tapahtuu. Oma kokemuskin on, että se on tehonnut.

Tässä podcastissa kerron kokemuksia yhdestä kauppareissusta, jonka tein Tokmannin kauppaan, joka sijaitsee Oulunlahdessa, Oulun kaupungin eteläpuolella.Olen hankkinut Tokmannin osakkeita keväällä erään ekonomin vihjeestä, ja jo nyt niiden arvo on noussut mukavasti. Voisin jopa harkita lisäostoja.Oikeastaan vasta eläkkeellä olen perehtynyt säästämisen ja sijoittamisen maailmaan, nyt kun on aikaa aktiivien työelämän jälkeen. Olisi vain vuosikymmenet sitten pitänyt ruveta sijoittamaan osakkeisiin pieniä summia, joista olisi kenties kehittynyt isokin potti vuosien varrella. No, vieläkään ei ole myöhäistä vaurastua aivan omilla toimilla, kun jättää tuhlailut ja ostaa esimerkiksi ruokaostokset tarkasti harkiten. Ja edullisimmista paikoista.

10 taitoa selvitä digimaailmassa1. Luku- ja kirjoitustaito, monilukutaito2. Kyky oppia uutta teknologiaa3. Kriittinen ajattelu4. Maailman monimutkaisuuden ymmärtäminen5. Kuva, video ja ääni6. Verkostoituminen7. Ajantasalla pysyminen8. Osallistuminen9. Kielitaito10. Tekemällä oppiiNäitä aiheita pohdiskelen siitä näkökulmasta, että se kiinnostaisi sinuakin. Toivon, että pohdiskeluni auttaa ymmärtämään nykyajan moimutkaisuutta ja samalla rohkaisee ajattelemaan itselle sopivia muotoja hallita monimutkaista teknologiaa ja maailmaa. Lue sanomalehti Kalevasta Digiseniorin blogia! Ota yhteyttä, jos haluat minun kertovan lisää ajatuksiasi! Ota yhteyttä, jos haluat olla keskustelemassa kanssani. Ritvamedia puh. 0414575185www.mrssantasite.com

Nämä 10 tekijää tekevät minut onnelliseksi, mutta luultavasti sinäkin voit oppia tuntemaan lisää onnellisuutta1. LuontoLuonto on lähimmillään keittiön kukkapurkissa ja sisällä asustavissa hämähäkeissä ja meille eksyneessä valkoisessa kissassa. Luonto kurkistaa keittiönikkunasta, kun vuorokaudenajat, viikonpäivät ja vuodenajat vaihtelevat.Milloin on talvi ja lunta, milloin kesä ja kärpäsiä. Linnut kisaavat järjestään ikkunan alla niin nopeasti, että aamukahvi meinaa mennä väärään kurkkuun, kun perheen lintujenruokkija ei ole vienyt niille päivän jyvä- ja pähkinäannoksia.Tunnistamisen merkeissä on lintukirjan merkintöjä pakko joskus katsella keittiötöiden lomassa.Miten säännöllistä ja onnellista ihmisen elämä onkaan, kun luonto hoitaa hommansa ja punatulkkukoiraat näyttävät värinsä lintulaudalla!2. PerheMinusta on aina mukava tavata ja ajatella lasten perheitä ja omia sisaruksiani, jotka asuvat lähempänä tai kauempana maailmalla. Arkena tietysti tärkein on läheinen ihminen, jonka kanssa juodaan aamukahvit, kuljetaan harrastuksissa ja eletään elämää.Parhaimmillaan arki on valoisaa ja onnellista.Rakastan perhettäni, kissa mukaan lukien, ja koen monia onnen ja turvallisuuden tunteita perheen kanssa.3. InternetMiten paljon enemmän olisi voinut parantaa maailmaa, jos Internetin mahdollisuudet olisivat olleet olemassa jo 50-luvulla, jolloin olen syntynyt.Muistan lapsuuden onnellisista hetkistä ne, kun sai näytellä isän kuorma-auton kopissa, kerätä sinne parhaat kaverit ja huvitella kylästä keräämillä kauppaleikkitavaroilla.Onnelliset hetket lapsuudesta ovat yhä lähellä ja kokemusmaailma mukana netin seikkailuissa.Internet on jotain sellaista, mitä ei koskaan olisi voinut kuvitellakaan! Se herättää uteliaisuuden ja luovuuden, ja surffailu verkossa tekee minut monesti onnelliseksi. En ole joutunut ”tyhmille” sivuille aivan omasta tahdostani, koska epäeettinen sisältö ei kiehdo minua.4. OpiskeluTykkään kauheasti opiskelusta, ja etenkin vaikeiden sisältöjen luennoista. Verkkolukemisesta myös, mutta en niinkään romaanien lukemisesta. Aivot vaativat ongelmanratkaisun ja luovuuden ruokkimia ideoita joka päivä, olkoot se sitten videon editointia tai blogin päivitystä tai lehtien lukua.Olen erityisen iloinen, jos YouTubesta löytyy jonkin asian opetusvideo, jota voin kuunnella toistamiseen, ja siten oppia uuden taidon tai omaksua uusia tietoja.Opetan myös todella mielelläni, mutta opinhaluisia henkilöitä on nykyään hyvin vähän maisemissa!Puhelimen ja tietokoneen sovellukset ovat hauskoja; niitä ilmestyy tuhkatiheään ja niillä on käyttäjiä kaikkialla maailmassa. Viimeisin löytö on Googlen Authenticator, jolla voi tunnistautua eri palveluissa pankkitunnistuksen sijaan.5. PiirtäminenOlin onnellinen, kun pidin liitua kädessäni taulun edessä. Tein sitä niin kauan, että opin havainnollistamaan opetusta piirtämällä. Pidän edelleen piirtämisvälineitä vetosolmussa, joten inspiraation tullen tartun hiileen ja siveltimeen.Ai, niin, ruuhkavuosien aikana kiinnitin paperin keittiön tiskipöydän yläpuolelle kaapinoveen, koska vietin siinä perheenäitinä paljon aikaa muutenkin.Taiteen teossa olen onnellinen joka siveltimenvedosta ja hiilen raapaisusta.Taiteen teko opettaa keskittymään ja kuvaamaan oleellista. Katselen mielelläni omia piirustuksiani, ja olen niistä iloinen, vaikka ne jonkun toisen mielestä eivät olisi erityisen hienoja ja kiinnostavia.6. LeipominenVasta eläkkeellä olen oppinut nauttimaan ruoanlaitosta. Se tekee minut monesti onnelliseksi, kun tarjoan itse tekemääni ruokaa, nykyään myös keräilytuotteista valmistamaa. Ruokaa pitää laittaa joka päivä, joten minunkin on kannattanut opetella nauttimaan siitä.Leivon erityisen mielelläni pullaa.Pitkojen pyörittäminen on muistissa ranteissani, vaikka en vieläkään osaa letittää "neljällä"! Pannuleipää opin tekemään Pinterestistä löytämäni ohjeen mukaan. Leipä on nyt vain muisto, mutta sen kova kuori oli kuin suoraan kaupan herkkutiskin leivän!7. LiikuntatuntiLiikunta ei ole minun lajini, vaan "vältän" sitä viimeiseen asti. Matkin erään henkilön toteamusta, että hän ei harrasta koskaan liikuntaa, vaan hoitaa viittä hevosta.Arkiliikunta on mielestäni paras tapa ylläpitää kuntoa. Kuljen luonnossa marjojen ja sienien perässä ja hiihdän, kun sukset "löytyvät". Liikunta tekee kuitenkin elimistölle ja ajattelulle hyvää, jonka usein unohtaa!Puhelimen sovellus tilastoi liikkumistiedot lahjomattomasti.Kävellessä saadut ideat voi kotona kirjoittaa ylös toteuttamista varten. Liikkuessa on ihana katsoa kauniita maisemia, tuntea vuodenaikojen sään kasvoilla.Kauppareissulla laahustin valkoisessa lumessa lähes auraamattomalla tiellä, iltahämärässä, kun vastasatanut lumi peitti kotitienoot. Miten kaunis suomalainen talvi onkaan, miten sitä olenkin kaivannut, miten helposti hämärän ja talvisen maiseman voikaan unohtaa!9. ValokuvaaminenValokuvaan kaikkea mahdollista, koska kuvaaminen on niin kiinnostavaa. Ensimmäinen kamerani on peräisin Tukholmasta vuodelta 1967. Se on ymmärtääkseni käyttökelpoinenkin, vanhaa filmiä käyttävä laite.Nykyään käytän älypuhelinta kaikkeen kuvaamiseen.9. KirjoittaminenKirjoitan mielelläni kaikenlaista tekstiä, koska kirjoittaminen on niin mukavaa ja ajatuksia antavaa. Miten tärkeä kieli onkaan ajatusten tulkkina! Monesti kuvitan kirjoitustani valokuvalla tai joskus piirroksella.Kirjoitan esimerkiksi•päivän tehtävät keittiönpöydällä olevaan kalenteriin•tekstejä komeroissa säilytyksessä oleviin päiväkirjoihin•kauppalappuja käsin ja puhelimelle•luentoja, joiden pohjalta voi tehdä uusia tarinoitaKuvittelen tarinoita kävelyretkillä, autoa ajaessani, luonnossa liikkuessani. Yleensä tarinat alkavat Isolla alkukirjaimella, niissä on lauseita ja ne päättyvät pisteeseen tai huutomerkkiin.10. YstävyysMiten elämää voisikaan elää ilman ystäviä, toisia ihmisiä! Ystävystymisen taito on myös opittavissa ja opetettavissa jo pienelle lapselle. Ystävät tekevät minut onnelliseksi, kun tiedän, että he ovat siellä jossain ja joiden kanssa voi palata kesken jääneeseen lauseeseen, kun aikataulut sopivat.Olen onnellinen, kun ystävän kanssa voi keskustella niin, että keskusteluissa tulee esiin erilaisia näkökulmia, uutta tietoa ja siinä syntyy ratkaisuja ongelmiin. Tai, joissa maailmasta tehdään hyvääkin parempi.Ystävän kanssa vietetty hetki laittaa raamit omalle, rönsyilevälle luovuudelle.

Puolukanpoiminta on useimmille suomalaisille tuttua hommaa, vaikka varmasti on sellaisiakin suomalaisia, jotka eivät vielä tiedä siitä juuri mitään. Marjojen poiminnan ja metsässä liikkumisen hyötyvaikutuksia on todettu paljon, muun muassa verenpaineen aleneminen, vastustuskyvyn lisääntyminen ja kaikenlainen virkistys. Luonnon kauneus ja eri vuodenaikojen ilmiöt ovat meille hyvin tuttuja. Monesti metsässä liikkuminen voittaa kuntosalin hikisen ympäristön sata-nolla. Tosin kaikenlainen liikunta on hyvää ja terveellisen, marjoja ja sieniä sisältävän ruokavalion kanssa edistää terveyttä.Tällä metsäretkellä poimimme myös kaarnikkaa viinintekoa varten, juolukkamaistiaisia, pulleita mustikoita ja muutaman kymmenen litraa punaisia puolukoita. Kahvikupponen ilman suurempia herkkuja maistui poiminnan välissä. Ja aina taattu marjapaikka löytyi Oulunsalon Varjakan männikkökankailta, aivan meren tuntumasta. Videolla on kuvattu myös myrkyllinen kärpässieni, jota ei siis saa poimia syötäväksi missään nimessä. Se on hyvä opettaa kaikille.

Mobiilikesäkoulu teki saunaretken (MobileSummer goes Urban) Helsingin sykkeeseen Allas Sea Poolille. Keskustelimme Ylen podcasteista. Anne Rongas ja Eija Kalliala kertoivat omia kokemuksiaan kiinnostavista podcasteista.

Tarinassa on hillanpoiminnan kokemuksia Oulunseudun soilla ja podcastin musiikkipainikkeiden testausta. Kaikenlaista ääneenajattelua suolla kulkemisesta ja kuvaamisesta hillanpoiminnan ohessa. Mitä kaikkea suolta voikaan poimia ja mitä jokamiehenoikeudet vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen marjanpoiminnassa. Tuleeko jokamiehenoikeuksiin tiukennuksia Norjan tapaan?

Pieni poika pelaa jalkapalloa papan kanssa. Pappa opettaa pojalle, miten palloa potkaistaan eri tavoin, kengän kärjellä, sisäsyrjällä, taaksepäin ja vielä pallon pukkaamista päällä.

Suvivirsi lauletaan Suomessa joka kevät monissa paikoissa. Tässä lauletaan se Oulun yliopistossa valmistujaisjuhlassa.

Kirjat, nuo mukasivistävät ja haisevat sanojen varastot- ystäviä vai vihollisia?Kädessäni on vanha, keskikouluaikainen kirja, jossa likaisenväriset lehdet ovat osittain lähes irronneet, jossa on alleviivauksia ja lyijykynällä kirjoitettuja muistiinpanoja siellä täällä, omia ja sisarteni muistiinpanoja. Kirja on päällystetty vihreällä, kalakuvioisella muovipäällisellä, joka edelsi kontaktimuovia. Kirjanlehdet ovat varmasti jotain tosi huonolaatuista paperia, kun ne ovat niin ruskeita. Kirja tuo mieleen keskikoulun hajut, mutta ei juuri ikäviä muistoja. Lapsuus on kai sitten ollut siedettävää, jopa onnellista. Kirja on ostettu sisarelleni keskikouluun vuonna 1951, vuosi syntymäni jälkeen. Olen iloinen ahkeruudestani koulussa, joka paistaa merkintöinä kirjan sivuilla, ja muistan hyvällä historianopettajaani, avasi oven historian kiinnostaviin tapahtumiin. Kirja on muiden kirjojen kanssa samassa monenkirjavassa kirjojen joukkueessa kulkenut paikasta toiseen, vuodesta toiseen, asunnosta toiseen, hyllystä toiseen omien elämänvaiheitteni läpi. Nyt se osui käteen varaston tyhjennyksessä haisevassa autotallissa. Siihen oli inhottavasti tarttunut varastointipaikan betoninhaju.Mikä ihme on saanut minut jumaloimaan kirjaa, tietoa, omaa historiaa niin, että sillä ja muilla kirjoilla on täytetty kalliita asuinneliöitä? Se on kenties tiedon ja oppineisuuden yliarvostus tai oma virheellinen käsitys, että menneisyys olisi jotenkin niin arvokasta, että jos sen heittää roskiin, se katoaa salaperäisesti.Nyt voin heittää pois raamatunkin (en vihkiraamattuani, enka uusinta painosta) aivan surutta, mutta muistaakseni se pitäisi hävittää polttamalla. Rikon kuitenkin sääntöä ja laitan liiat, meille eksyneet pyhät kirjat kavereineen mustaan roskasäkkiin, jonka mieheni vie autolla jätteenkäsittelylaitokselle. Tämä kapinallinen haluaa polttaa kirjat, heittää osaksi ikävänkin menneisyyden roskiin. Vanhoissa kirjoissa ei ole yhtään mitään sellaista, mitä en saisi kirjastosta tai toisten maksamista neliöistä lainaksi ja luettavakseni, jos sellainen hinku tulisi. Uusia kirjoja saa kaupasta, eikä niiden taakkana ole menneisyyden hajuja.Käsissäni on ollut koko elämäni ja perheemme kirjat ja niiden kohtalot. Jo kauan sitten lakkasin luokittelemasta eri hyllyille lastenkirjoja, vauvakirjoja, urheilukirjoja, ennätyskirjoja, tietokirjoja, kouluromaaneja, oppikirjoja, harjoituskirjoja, sanakirjoja, lausesanakirjoja, vitsikirjoja, askartelukirjoja, kirjasarjoja, eri organisaatioiden historiakirjoja, omaelämäkertoja, vieraskielisiä kirjoja, matkaoppaita, karttakirjoja, keittokirjoja ja -kirjasia, romaaneja, joita ei kukaan koskaan ole lukenut, pieniä punaisia uusia testamentteja, virsikirjoja, laulukirjoja, matematiikan tehtäväkirjoja ja luentomonisteita. Kaunokirjoituskirjasia, poliitikkojen kirjoja tai ystävien runokirjoja ja pienoisromaaneja. Työhön liittyviä julkaisuja, joissa on myös minun kirjoituksiani. Muutama lahjaksi saatu väitöskirjakin on joukossa. Lakikirjoja, satukirjasarjoja, historiasarjoja, tietokirjasarjoja, murrekirjoja kotiseudultani, kansanmusiikkikirjoja, aapisia ja kalastuskirjoja, autokoulukirjoja, yksi lainattu metsästystutkintokirja.Meinasin unohtaa rakkaimmat kirjani, taidekirjat, maalauksen opaskirjat ja laulu- ja nuottikirjat. Niitä en hävitä, paitsi nyt ikivanhan Pesosen nuottikirjan ja viulunsoitto- pianonsoitto- ja klarinettiopaskirjan. Lukion filosofiankirjasarja on säilytettävien joukossa, vai onko jollain jotain sitä vastaan? Siis lähinnä tällä.Kirjaluettelo on helppo tehdä juuri äskeisen inventaarion perusteella, niin läheinen kosketus niihin kaikkiin tiedonkerääjiin on, joka minusta on kummallista nyt, kun niin vastenmielisesti niihin suhtaudun.Voisin jopa vihata kirjojani tai sitä vääristynyttä asennetta niiden koskemattomuuteen. Nehän kuitenkin palvelevat minun tiedon- ja elämystenhalujani.Asiat ovat nyt edenneet hiljakseen kohti Kyntökujan kansainvälistä kirjojenpolttopäivää. Kansainvälisyys tarkoittaa vain sitä, että kirjastossani vilahtaa myös vieraskielistä kirjallisuutta ja paikka on vain se, missä asumme kirjojen piirittämänä. Tänään tuli yllättävä käänne filosofointiini, kun sain puhelinsoiton, jossa siirryimme keskustelemaan kirjojeni raa´asta kohtalosta. - Googlaa, jospa joku kirja onkin jonkun toisen haluama.Voisiko joku todella lukea minun luovuttamaani kirjaa? Voisiko joku lukea loppuun kaikki minun hävitysuhanalaiset kirjani, mutta muistin edesmenneen ystäväni sanat, että kirjat eivät lopu lukemalla. Muistin myös tämän kirjojenystävän hymyilevät kasvot, huumorintajun ja iloisen elämänasenteen.Projektini ei vielä ole päättynyt tyhjiin hyllyihin, mutta se etenee väistämättä kirjojen rajuun karsintaan ja jonkunlaiseen painetun tiedon väheksymiseen.Rupean sitten itse tekemään tietoa eli odottamaan omaa kirjaani, jonka tämä on laittanut todoo-listalle. Sitä ennen luen vain verkkotekstejä ja sanomalehtiä välttäen vimmaisesti kirjojeni sivistävää seuraa.Sisareni antoi ohjeeksi lukea vain uutta kirjallisuutta ja sen, että joka päivä pitäisi lukea jotain kirjaa vaikka vain viisitoista minuuttia. Poikani sanoi, että joissakin kodeissa on hyllyt täynnä kirjoja. - Mieti, äiti, mitä se kertoo perheestä. Hajoan.

Kempeleen kotiseutumuseonVANHAN AJAN PÄIVIEN OHJELMA 13.06.2017-Päivittäin on mukana perinneseppä, maton kutomista kangaspuilla, villan karstausta ja kehräystä, käsityöläisiä, mm. saavin korjausta, tuohitöitä, viitelöintiä, luudan tekijä, Piikoja, renkejä ja muita talollisia ja mökkiläisiä, kanoja, lampaita ti,to ja pe, hevonen ja poni ke-la, erilaisia työpajoja lapsilleTiistai10.00 Turpasmökin väki vieraineen ihastelevat uutta mökkiä. Lapsille opetetaan lukemista.11.00 Heinäänlähtö niitylle kaikki kynnelle kykenevät kunnostavat työkaluja12. 00 Turpasmökin pariskunta ja paikalle sattuneet kauppiaat (sala- ja kulku) tarinoivat maailman menosta.13.00 Saunan pärekaton rakentamista ja kotiaskareita14.00 Iltalypsylle lähtö15.00 Puhemies sovittelee hääluvanKeskiviikko10.00 Kempeleen seurakunta järjestää vanhan ajan Kinkerit + kahvit 12.00 vanhojen koululaulujen laulelua13.00 pyykille lähtö14.00 vanhojen koululaulujen laulelua15.00 pyykille lähtö16.00 Sepän työnäytös – tästä se talon teko alkaaTorstai12.00 Lapset etsivät kadonnut kanaa13.00 Kansakoulun opettaja etsii oppilaita, jotka ovat karkuteillä 14.00 Kansakoulun opetusta ja perinne leikkejä15.00 Matturin pankki aukeaa16.00 Sepän työnäytös – tästä se talon teko alkaa17.00 Pyykkärin luona tapahtuu/heinätöitäPerjantai12.00 Matturiin saapuu häävieraita13.00 Sohjanassa tehdään pula-ajan ruokaa 14.00 Heinäntekoa15.00 Pula-ajan käsitöitä16.00 Sohjanassa tehdään pula-ajan ruokaa 17.00 Evakkoon lähtöLauantai13.00 vihkiminen 14.00 ruokailu 15.30 Ohjelmaa 16.00 Kahvitus 17.00 Tanssithttp://www.kempele.fi/ajankohtaista/vapaa-aika-ja-liikunta/vanhan-ajan-viikko-kempeleen-kotiseutumuseolla.html

Iiläinen Kristiina Haukkamaa kertoo Iin kirkon alttaritaulun historiaa. Tuomas Nelimarkan maalauksen malleina on toiminut iiläisiä henkilöitä. Kirkko on rakennettu 1950-luvun alkupuolella salaman sytyttämän kirkon paikalle, ja se edustaa siten hyvin omaa aikaansa. Tuomas Nelimarkan suku on kotoisin Etelä-Pohjanmaan Järviseudulta.Alttaritaulujen henkilöt ovat kertojalle tuttuja nimiä.Kirkon penkkien historia on kiinnostava etenkin kertojan henkilökohtaisten muistojen takia.