#22: Kun vanhempi tekee kaiken lapsen puolesta – vaikka on itse jo aivan loppu

Moni vanhempi huomaa yhtäkkiä tekevänsä lapsen puolesta enemmän kuin oli koskaan ajatellut: ennakoi, kantaa, selvittää ja paikkaa tauotta. Hetken se helpottaa, mutta pidemmän päälle se väsyttää vanhemman, ja kaventaa lapsen kokemusta omasta pärjäämisestään. Tässä jaksossa puhutaan siitä, miksi vanhemmat alkavat kantaa liikaa: huolesta, ahdistuksesta, omista lapsuuden malleista, neurokirjon tuomista lisähaasteista ja arjen tilanteista, joissa “tehdä itse” tuntuu nopeimmalta ratkaisulta. Samalla käydään läpi Donald Winnicottin ajatus riittävän hyvästä vanhemmuudesta: lapsi ei tarvitse täydellisyyttä, vaan turvallisen, suurin piirtein oikeaan osuvan aikuisen. Jaksossa avataan myös, miten liiallinen kantaminen vaikuttaa lapseen – ilman syyllistämistä. Enemmän apua ei aina lisää turvaa: joskus se sitoo lapsen rohkeuden vanhemman läsnäoloon ja heikentää uskoa omiin taitoihin. Lopuksi pohditaan konkreettisia tapoja pienentää apua, vahvistaa lapsen omaa kapasiteettia ja säätää ympäristöä niin, että arki kevenee kaikilla. Lapsi ei tarvitse täydellistä vanhempaa, vaan vanhemman, joka ei uuvu yksin. Lisää Winnicotista vaikkapa googlaamalla "donald winnicott good enough mother" Lisää Temple Grandinista vaikkapa https://www.templegrandin.com/ Ja lisää meistä: 👉 www.varapare.fi 👉 www.mindely.fi