Osa 15: Hannu Väisänen, Märkä turbaani

Hannu Väisäsen uusin proosateos on kirjailijan omin sanoin hybridi, kokoelma kertomuksia erään Pariisin La Défensen alueen tornitalon asukkaista, kertojana 13-vuotias Antoine-poika, joka tarkkailee ja näkee kaikkien tarinat, tarkasti mutta tuomitsematta. Mietimme, miksi ihmisen vaatetuksen kuvailu on tärkeää tämän psykologisen ymmärtämisen kannalta, ja miten komiikasta rakentuu tragedia. Keskustelemme mm. siitä, miksi juuri murrosiän kynnyksellä keikkuva nuori on niin erinomainen kertoja, ja miten kirjailijan ja kuvataiteilijan tärkein väline ovat kaikki - viisi tai kuusi - aistia, ja miten niitä kuuluu huoltaa, aktivoida ja käyttää. Märkä turbaani -kirjan ihmiset ovat jatkuvassa lähiyhteydessä toisiinsa, tulitikkuja lainaamassa tai hississä juoruillessaan. Miltä sitä tuntuu lukea koronakriisin pakotettua kaikki erilleen ja leijumaan digiavaruuksissa? Puhumme myös Euroopan ideasta. Hannu Väisäsen kuva Paula Kukkonen, Otava