Osa 52: Aura Sevón, Okulovulva

Pienessä karanteenikirjakerhossa luetaan ja keskustellaan tällä viikolla naisen katseesta, naiskirjoittamisesta, ranskalaisista feministisistä teoreetikoista ja siitä, miten hienosti kaikki tämä voi näkyä ja tuntua suomalaisessa romaanissa. Aura Sevón, joka on tutkinut ja kääntänyt mm. Hélène Cixous'ta, on kirjoittanut Okulovulva-teoksensa kudelmaksi esseetä ja kokemuksellista, runonkin keinoja käyttävää fiktiota. Puhumme siitä, miten teoria muuttuu taiteeksi, ja mitä oikein tarkoitetaan, kun puhutaan "naiskirjoittamisesta" (vihje: ei esimerkiksi kirjailijan tai lukijan "olemuksellista" sukupuolta), ja mihin muihin suuntiin kuin eurooppalaisen taideromaanin älylliseen perinteeseen voisi itse kukin kurotella. Toimittajan huomautus: Lainasin noin 76 % ajatuksistani Virpi Alasen kirjoittamasta Okulovulva-kritiikistä, Suomen Kuvalehden numerosta 24/2021, https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/kirjat/kirja-arvio-aura-sevonin-okulovulva-havainnoi-maailmaa-naiskatseella-kokeellinen-teos-vaatii-lukijalta-tiedostavaa-lasnaoloa/ Aura Sevónin kuva Heli Sorjonen, Aviador