Osa 98: Jaana Seppänen, Maamme laulu

Jaana Seppänen keskustelee Taru Torikan kanssa romaanistaan Maamme laulu. Kylmään kevääseen 1904 sijoittuvan romaanin keskushenkilö on kirjailijan isoisän isä, virkamies ja mm. Tolstoita suomentanut Robert Seppänen, jonka ristiriitainen persoona ja tehtävä venäläishallinnon virkamiehenä, Moskovan maisterina, ja toisaalta venäläiseen kirjallisuuteen syvästi ihastuneena kulttuurimiehenä on askarruttanut Jaana Seppästä pitkään. Mitä voimme oikeasti tietää edes suvun merkkihenkilöiden ajasta ja ajatuksista? Maamme laulussa eletään epäilyn ja keskinäisen kyräilyn aikaa, Robertia perheineen vakoilee kollega Wennerström, joka uskottelee itselleen olevansa hyvällä, maamme, asialla mahdollista venäläisvakoojaa ja petturina vastaan. Seppästen kotona Tilda-rouva odottaa enimmäkseen toimettomana ja muuttuu vainoharhaisemmaksi ja pelokkaammaksi. Maikki-piika sentään pääsee kaupungille asioille, mutta on jatkuvasti tunkeilevien katseiden kohteena. Kaiken päällä leijuu pahaenteinen ilmapiiri, joka tuntuu henkilöiden ja lukijoiden vatsassa asti. Eletään aikaa, jossa on pakko omaksua eri kieliä ja rekistereitä, kotona ja sen ulkopuolella. ”Historiallinen romaani” imaisee lukijan keskelle pelkojen sävyttämää Helsinkiä, eikä päästä otteita, vaikka lukija tietää, mitä Eugen Schauman kohta tekee. Puhumme myös siitä, mitä yhteistä o Maamme laululla ja James Joycella! Jaana Seppäsen kuva Ari Haimi, Aviador